Friday 18 January 2013

Päivä 54 / Day 54     Saturday  12.1.2013    Dunedin/ siellä, täällä ja tuolla

Aamulla sai aamukahvit taas keitää ihan AC:llä ja sekös oli mukavaa. Majoituksessa oli myös tähän astisista virityksistä paras netti, jotenka joka minuutti käytettiin mitä irti saatiin. Yli 1000 kuvaa odottaa silti siirtoa Amazonin varmuuskopiopalveluun. Yksi 16GB USB tikku on jo ilmeisesti hävinnyt mutta onneksi sen sisältö oli jo ehditty siirtää turvaan. Tämän näköistä oli majoitus tällä kertaa.

Sama erkkeri ulkoa
Varsinainen aamupala nautittiin Subway:ssä jonka jälkeen suunnistimme Otago Peninsula:an. Matka niemen kärkeen kulki lähes koko matkan ihan meren rannassa ja aamupäivällä oli vuorovesi matalimmillaan. Matallilla rannoilla 1m pinnan lasku voi paljastaa merenpohjaa hämmästyttävän laajoilta alueilta. 200m rannasta merelle paljastuu helposti. Niemen kärjessä oli isohko Albatrossi yhdyskunta jota aluksi oli aikomus mennä katsomaan mutta kierros alueella oli aika kallis ja aikataulutettu niin että päätimme jättää käynnin väliin. Tuhansia lokkeja sen sijaan tuli näyhtyä. Koko parkkialue ja autot olivat sävyltään valkoisia ja haju hmmm. merellinen. Alueella oli myös isohko pingviiniyhdyskunta mutta ne veitikat on jo tullut nähtyä joten iltaa emme jääneet odottamaan. Paluu matkalla ylhäältä näkyi hyvin kuinka voimakas virtaus alueella todella oli. Aallonmurtajan läheisyyteen muodostui voimakas risti aallokko kun mereltä tulevat mainingit törmäsivät vuoroveteen.


Lokkeja, lokkeja ja lokkeja

Pingviinien bongaus paikka

Paljastunutta merenpohjaa taustalla

Päivän mittaan ajalimme vähän sinne sun tänne ja tarjoituksena oli samalla keräillä Uuden Seelannin ja samalla koko mailman vanhimpia kätköjä joista vanhimmat olivat piiloitettu jo vuonna 2000-2001. Kävimme myös yhdellä putouksella mutta runsaan kasvillisuuden vuoksi lookout:ilta ei putouksesta näkynyt juuri mitään, kuului kylläkin.



Törmäsimme ehkä koko "uramme" hulluimpaan kätköön myös tänään. Uudessa Seelannissa on ollut aikanaan kultaryntäys ja vanhoja kaivospaikkoja on täällä museoitu. Tämä kyseinen oli päässyt ajan saatossa hivenen "metsittymään" ja koska nummella oltiin ei kyse ollut puista. Kasvi näytti saniaiselta mutta oli erittäin tiheää ja lähes 2m korkea. 1m matka eteenpäin vei n. 30s ja silloinkin sai pinnistellä ihan tosissaan. N. tunnin rymyämisen jälkeen löysimme etsimämme ja ymmärsimme mikä homman juoni lopulta oli.
Paluu matka olikin sitten vähän helpompi kun valmista latua oli jo syntynyt.

Kaivokselta matka jatkui etelään ja takaisin rannikolle. Auringonlaskun aikoihin käväisimme yhdellä rannalla joka oli täysin autio. Rannalle sai ajaa autolla mutta kun ei ollut nelivetoa jätimme sen vähän kauemmas, muutoin olisimme jääneet tänne yöksi.




Läheisen kylän hautuumaalla oli vielä päivän viimeisen kätkön piilo joten suunnistimme sinne. Sitä ennen Katja kävi hakemassa tarvittavat tiedot pässien aitauksesta jossa oli myös kaksi vanhaa hautaa. Onneksi pässit olivat yhteistyö haluisia ja poistuivat heti takavasemmalle. Hautausmaalla oli osa todella vanhoja hautoja jo 1800 luvulta ja silmiinpistävää oli hautakivien monimuotoisuus. Joskus iät ajat sitten käsityötaidot ovat kyllä olleen arvossaan kun näitä tekeleitä katselee. Ihan käsittämätöntä miten kivestä voi naputella esiin tuollaisia muotoja.






Täältä matka jatkui majoitukseen joka löytyi ihan sattumalta. Kyseessä oli Owaka:n Pohjois-puolella sijaitseva nummi jonne joku perhe oli viritellyt "The" leirintäalueen. Hinta hengeltä oli 3,12€ ja suihku 1,87€. Siitä sitten 16NZD kaupat teimme ja pääsimme makuusalongin kanssa ihan viralliselle leirintäalueelle jossa oli vieläpä internettikin. Läppärin akku oli tietenkin tyhjä joten se siitä ilosta ja päivityksistä.

1 comment: