Päivä 106    4.3.2013          Raiatea / Bora Bora

Aamulla pakattiin taas karavaani kasaan ja oltiin juuri lähdössä kentälle kun tuttu saksalainen pariskunta tulla tupsahti autolla majoituksen pihalle. Katja oli edellisenä iltana nähnyt heidät kaupungilla ja kertonut missä pidimme majaa. Siinä sitten vaihdettiin muutama sananen ja isäntä avautui eilisestä Sunnuntai päivästä. Hän oli heti aamulla pinkonut kauppaan oluen ja ruuan hakuun mutta kaupassa hänelle kerrottiin että sunnuntaina ei kaupasta bisseä saa ostettua. Hän kuitenkin kokeili josko ihan pari tölkkiä saisi kassalta läpi mutta kaikki oli kerätty talteen torujen kera. Ei auttanut vaikka hän yritti selvittää että Saksassa olut ei ole alkoholia vaan tärkeä elintarvike. Totesimme että ehkä näemme taas seuraavalla saarella ja lähdimme kentälle.

Seuraava saari kierroksella oli Bora Bora. Toisen mailman sodan aikoihin jenkit rakensivat saarelle vahvaa puolustusta ja myös lentokentän joka on yhä käytössä. Kenttä on erillisellä saarella joten lennon jälkeen täällä tarvitaan vielä venettä jos haluaa mennä itse pääsaarelle. Hienoimpin hotellien asiakkaita on kentällä vastassa resorttien omat alukset joissa on tarjoilu käynnissä sillä aikaa kun alusta pakataan. Bora Bora on Ranskan Polyneesian ehkä länsimaisin paikka ja hyvin pitkälle rakennettu ja nimenomaan turismin näkökulmasta. 

Hiltonin paatti

Ajan hammas on purrut tätäkin terminaalia jo

Air Tahitin yhteysalus

Bora Boran kraateri saari

Täällä moni resortti on jo tehnyt konkurssin kun turisteja ei ole riittänyt joka paikkaan.  Meillä oli täällä varaus Lonely Planetin Top Choise paikkaan joka oli yhden Ranskalaisen omistama Sunset Hill Lodge. Todella siisti ja asiallinen kaksi huonetta ja keittiä ratkaisu mahtavalla terassilla. Reissun yksi parhaista paikoista hinta/laatu suhteella mitattuna. Kun vielä isäntäkin osoittautui mainioksi  ja hyvin auttavaiseksi persoonaksi oli luvassa lokoisia päiviä. Isänäntä tuli meitä vastaan lautalle hieman myöhässä kun edelliset turistit olivat pyytäneet jotakin extra palvelusta vielä juuri ennen lähtöään. Samasta syystä huoneemme ei ollut vielä siivottu josta isäntä oli kovin pahoillaan. Saarella oli taasen myös yksi geokätkö yhdessä ravintolassa ja kysyimme josko hän voisi heittää meidät sinne lounaalle, siivouksen ajaksi. Isäntä oli kovin mielissään ratkaisusta ja eipä aikaakaan kun saavuimme legendaariselle Bloody Marylle. Saari on erityisesti Amerikkalaisten turistien suosiossa johtuen historiastaan ja tämä ravintola on erityisesti se mihin jokainen heistä haluaa tulla jos täälläpäin liikkuivat enkä yhtään ihmettele miksi. Ehkä mukavin ja tunnelmallisin ravintola missä on itsekkään tullut käytyä. Ravintolan sisäänkäynnin yhteydessä ulkona oli tauluja joissa oli kaikkien kuuluisuuksien nimet joita täällä oli ajan saatossa käynyt. 

Sisäänkäynnin yhteydessä oli myös "narikka" johon sai jättää kenkänsä tai vaihtaa ne sandaaleihin niin halutessaan.

 Lattiat olivat siis hienoa ja lämmintä hiekkaa joten mikäs siinä oli avojaloin kävellessä. Kävimme täällä myös seuraavana päivänä ja lisään tähän alle kuvia myös seuraavasta päivästä.

Käyntikortti taulu jossa ei liienmälti euroja näkynyt

WC:n lavuaari

Tällä tutun oloisella laitteella huuhdeltiin pisuaari

Lounaan jälkeen sitten ilmoitettiin tarjoilijalle että halutaan majoitukselle ja isäntä oli hoitanut kaiken valmiiksi. Taksi tuli ja vei meidän koti ovelle. Kuvia majoituksesta mutta valitettavasti ajalta jolloin olimme jo ehtineet sotkea sen uudestaan.

Päivä 105   Sunnuntai 3.3.2013        Raiatea


Tilaamamme vuokraauto saapui aamulla ja pääsimme sillä kiertelemään saarella. Koska oli Sunnuntai lähes kaikki kaupat yms. olivat kiinni tai auki vain aikaisin aamulla muutaman tunnin. Tänne oli tänään saapunut iso risteilijä (Paul Gauguin). Keskustassa oli turistia ruuhkaksi asti mutta mitään palveluita ei ollut saatavissa ja se näkyi turistien turhautumisena. Nuku Hivassa oli kaikkien kyläläisten tiedossa milloin isot risteilijät pysähtyisivät saaren satamassa. Jokainen kynnelle kykenevä yritti tehdä siellä jotakin bisnestä saapuvien turistien kanssa. Täällä risteilijän saapuminen ei herättänyt juuri kenenkään mielenkiintoa. Joitakin retkiä heille oli järjestetty mutta kaupat ja kahvilat pysyivät kiinni.

Raiatea on yksi Ranskan Polyneesian suosituimista ellei suosituin saari vuokra veneiden välitykseen ja satamassa oli venettä vuokralle joka lähtöön. Katsoin huvikseni isoimman veneen hinnan netistä ja se ei ollut mielestäni mitenkään päätähuimaava. 52 jalkainen upouusi katamaraani maksoi kuukaudeksi 17 500€. Veneeseen mahtui 12 henkilöä mutta jos mukaan lähtisi vaikka 10 vene kuukaudeksi maksaisi siis 1750€ per nuppi ja se ei ole paljoa jos sitä vertaa täällä majoituksen hintoihin.

Kiersimme autolla koko saaren mutta täällä oli jälleen se sama ongelma kuin muuallakin, että millekkään nähtävyydelle ei ollut kylttejä. Mitää kovin ihmeellistä nähtävää täällä ei ollut muutenkaan joten siinä mielessä emme menettäneet paljoakaan.

Kun saari oli kierrettu poikkesimme lounaalle erääseen ravintolaan rannan tuntumaan. Kompleksissa oli myös sukelluskeskus ja majoitustoimintaa sekä uima-allas heti ravintolan terassilla.

Iltapäivällä nakkasin Katjan keskustaan ja menin itse kämpille päivittämään blokia yms. Kaupungilla Katja tapasi edelliseltä saarelta tutun saksalaisen pariskunnan. Kotimatka kyliltä taittuikin sitten mukavasti kaatosateessa. Illalla oli majapaikan isäntä sitten ottanut ns. homman haltuun ja loihtinut meille aivan loistavan illallisen joka suoraan sanottuna pelasti paikan maineen silmissämme.

(Tätä päivitystä kirjoitellaan jo Uudesta Kaledoniasta joka on jonkinmoisen itsehallinto viritelmän omaava Ranskan territorio. 3.4 lennetään Vanuatulle katsomaan kuinka tulivuori purkaantuu ja sieltä sitten Fijille. Yritän saada päivitysten viivettä kiinni aina kun nettiyhteyttä on saatavilla. Kotiin tulo päiväksi lukittui juuri äskön 3 Toukokuuta.)

Päivä 104      Lauantai    2.3.2013                     Raiatea

Aamulla vaihdettiin taas maisemaa ja seuraava saari oli nimeltään Raiatea. Saaren lentokenttä terminaali oli myös jo parhaat aikansa nähnyt joskin terminaali toiminnoiltaan oli erikoisen onnistunut. Sieltä pääsi mm. suoran veneeseen jos sattui asumaan hotellissa joka oli saaressa. Terminaalissa oli myös viihtyisän oloinen ravintola.

Etukäteen oli tiedossa että täällä meitä odottaa suhtalaisen karu majoitus. Jos ymmärsimme oikein motellimme omistuksessa oli tapahtunut muutos vuoden vaihteen tienoilla ja se kyllä näkyi palvelun tasossa.

Värikästä oli ja puhdasta mutta muuten karua. Vessat ja suihkut olivat käytävällä yhteiskäytössä tosin se ei haitannut koska olimme ainoat asiakkaat vanhalla puolella.

Edellisen päivän happy hour oli mennyt siinä määrin mukavasti että pientä krapulaa/väsyä pukkas ja koko päivä meni siinä sitten mukavasti päiväunilla. Illalla herättyämme kävimme kysymässä jotta mihin aikaan saisimme illallista. Vasta silloin selvisi että ravintolaa ei ollut edes tarkoitus aukaista. Nälkä oli jo yltynyt kovaksi ja saimme kuin saimmekin isäntäväen kokkaamaan meille jotakin illaksi. Lähes raakaa pihviä, raskalaisia ja kokista. Kyllä sillä nälkä lähti. Olin varma että unta saisi ilalla odottaa pitkään kun koko päivä oli jo nukuttu, mutta ei sittenkään.

Päivä 103       Perjantai    1.3.2013                 Huahine

Buukkasimme eilen itsemme kokopäivän veneretkelle täksi päiväksi ja aamulla oli taas aikainen herätys kirjaimellisesti kukonlauluun siinä neljän korvilla. Edes korvatulpista ei ole apua siihen meteliin. Pari tuntia tuli pyörittyä vielä sängyssä  kukkojen soidinmenoja kuunnellessa kunnen olikin sitten aamupalan aika. Matkan järjestäjä haki meidät suoraan majoituksesta joten siinä mielessä reissu oli huoleton. Meidän lisäksemme mukaan lähti kaksi muuta pariskuntaa ja matka satamaan taittui mukavasti Land Roverin lavalle rakennetuilla penkeillä. 

Satamassa tapasimme sitten venee kipparin joka olikin aika supliikki ukko ja puhui todella hyvää englantia, onneksemme.  Matkalla näkyi myös tämä James Cookin veneestä tehty replica.

Ensimmäinen pysähdyt oli eräällä resortilla jossa oli myös niitä kuuluisia over water bungaloveja.

Sieltä mukaan tuli vielä kaksi pariskuntaa. Tämän jälkeen matkasimme hyvän matkaa kipparin aina välillä selittäen joitakin nähtävyyksia tai joidenkin paikkojen historiaa. Seuraava pysyhdys oli helmiviljelmällä siksi sitä kai voi nimittää.

Viljelmällä meille kerrottiin varsin tarkkaan miten helmiä nykyään tuotetaan. Alun perin luonnon helmet syntyivät kun simpukan sisään meni hiakanjyvä tai jokin muu roska jonka simpukka koteloi helmeksi  jottei se hiertäsi sen sisuksissa. Nykyään "roska" istutetaan simpukan sisään tahallaan ja mukaan laitetaan myös toisesta simpukan kuoresta pala joka määrää muodostuvan helmen värin. Yhdellä simpukalla voidaan tuottaa neljä helmeä. Eli ensin aloitetaan pienellä "roskalla" n.18kk päästä ensimmäinen helmi on valmis ja se korjataan talteen. Sen jälkeen "roskaa" suurennetaan asteitain kunnes neljä helmeä on kasassa sitten simpukka joutuu ilmeisesti pataan. 35-50% istutuksista menee pieleen ja simpukka saa poistettua helmen aihion sisältään siinä tapauksessa sen sisälle jää kuitenkin se pieni hippu sitä toisen simpukan väriainetta, lopputuloksena todella upea epäsäännöllisen helmi. Vähän kuin kultahippu tai rusina muodoltaan mutta upean värinen. Jos simpukka ei toistuvista yrityksistä huolimatta suostu aloittamaan helmen tekoa sen kuoreen sisäpuolelle kiinnitetään puolipallon muotoinen "roska". Tämäkin häiritsee simpukan oloa ja se koteloi sen isoksi möykyksi kuoren sisäpintaan. Kun prosessi on valmis tehdään näistä kuorista esim. kaulakoruja jossa puolikas helmi on kiinni kuoressa.

Simpukan kuoresta tehty koru 

Helmi farmilla saimme myös todellisen kaatosateen niskaamme mutta onneksi pääsimme sisätiloihin säältä suojaan. Jonkin aikaa helmiä ja menetelmiä ihmeteltyämme saapui kipparimme hakemaan meidät ja lähdimme eteenpäin. Seuraavana vuorossa oli snorklausta 2-3m syvässä vedessä. Katjalle touhu oli uutta, mutta parin minuutin opastuksella homma alkoi sujua mallikkaasti. Alueella oli juuri sopivan kova virtaus jotenka itse uimiseen ei tarvinnut ihmeemmin energiaa tuhlata. Sen kun laittoi maskin veteen ja ihmetteli alla vaihtuvaa maisemaa veden ollessa 28-29°C.

Pulikoinnin jälkeen alkoi jo hiukoa joten onneksi seuraava etappi oli piknic eräällä motulla. Kippari valmisti paikan päällä meille jo liiankin tutuksi tulleen raasta kalasta ja kookos maidosta koostuvan perinneruuan. Tarjolla oli lisäksi kanaa, carry riisiä, salaattia, yms. juomaksi kippari kaatoi jotakin paikallista viinaa. Huh huh kyllä syletti. Luultiin ensin että se oli jotakin mehua, Katja kävi sitten salaa kippaamassa kuran yhden puun juurelle ja pyysimme olutta tilalle. Kelpo aterian keskeytti taas todellinen rankkasade mutta onneksi alueella oli edes joitakin katoksia.

Kyllä tässä kelpaa evästää

Perinteitä vaalien rakennettu aluksemme

Ruokailun jälkeen ja sateenkin onneksi jo loputtua lähdimme sitten päivän viimeiselle ohjelma numerolle nimittäin haiden syöttöön. Itseltäni koko juttu oli jotenkin mennyt ohi aamun priifissä joten se tuli tavallaan yllätyksenä.  Matkalla näkyi myös tälläinen luonnon muovaama tiki jolla oli yllätävän tunnistettvat kasvon piirteet.

Pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme paikkaan jossa oli jo valmiiksi ankkuroituna perinteisen näköinen lautta.

Siinä sitten ihmettelin kun porukat alkoivat taas kaivaa maskeja, snorkkelia ja räpylöitä paketistaan. Kun saimme veneen parkkiin tuon lautan viereen komensi kapteeni kaikki mereen. Siis mitä. Kaikki mereen ja hait paikalle niinkö???? Juu juu sinne nyt vaan, tässä jo vähän aikataulu painaa päälle. Ensi alkuun tilanne oli jotenkin niin yliampuva että sitä vaan kaivoi vermeet esiin ja puki ne päälleen. Kun sitten laiturin rappusilta katsoi mereen ja se kuhisi haita jo valmiiksi ei sormet meinanneet irrota rappurista millään.

Tiedä sitten kumpi on pelottavampi näky 30 haita vai tämä ?

Lopulta ote kirposi ja sielä sitä oltiin, meressä ja hait ihan iholla. Hait tiesivät että kohta oli sapuskaa tarjolla ja olivat näin todella äkäisiä ja tekivat nopeita syöksyjä. Homma toimi siten että pohjassa oli valmiiksi asennettuna metallinen ritilä jonka päällä seistiin ja pinnalla oli köysi josta pidettiin kiinni. Turistit olivat siis rivissä maskeineen kokonaan veden alla ja hengittivät snorkkelilla. Ja sitten alkoi kalaa lentää siihen meidän eteen. Syke nousi maximiin muutamassa sekunnissa ja haithan tietenkin tuntevat sen kylkiviivoillaan jotenka jännitys oli tavallaan osapuolten tiedossa. Minuutin parin ruokinnan jälkeen tilanne oli jo todella todella pelottava ja haista aisti että nyt ollaan todella vihaisella päällä. Näytin Katjalle että nyt ainakin me poistutaan paikalta ja kireesti. Matka ritilältä veneeseen ei ollut kuin 10 tai 15 metriä mutta haita oli joka puolella, ja kun lähdet uimaan ne saattavat iskea käsiin tai jalkoihin koska ne liikkuvat. No kaikesta huolimatta me poistuimme eikä siihen mennyt aikaa kuin muutama sekuntti. Veneestä katsottuna tilanne näytti vielä pelottavammalta koska sieltä näki että haita tosiaan oli myös ihmislinjan takapuolella ja sitä ei vedestä itse huomannut. 

 

Koska itselläni ei va-kameraa ollut seuraavat kuvat ovat joltakin pariskunnalta samassa seurueessa. Koko hirvitys löytyy myös videona mutta sitä en saa tähän jostakin syystä liitettyä.

 

Ylemmässä kuvassa hai on valmis iskemään kun on niska kyrmyssä. Alemmasta näkee että veijarit olivat 2-3m ja että välissä ei ollut verkkoa vaan että olimme noiden joukossa. Tämä oli pelottavuudessaan samassa luokassa sen Sydneyn silta kiipeamisen kanssa ellei jopa vähän pahempi. Ja tästä koin moraalista v***tusta jälkeenpäin useita päiviä koska tämä oli oikeasti tyhmä teko. Sydneyssä sillalle kiipeäminen on 101% turvallista vaikkakin pelottavaa. Tämän turvallisuudesta ei ole mitään takeita ja jos joku noista iskee kiinni ja veri leviää veteen en edes uskalla kuvitella mitä sitten tapahtuu.

Kun pääsimme veneeseen ja pulssi oli vähän tasaantunut sanoin Katjalle että on vain ajan kysymys koska täällä tapahtuu jotakin todella pahaa. Parin viikkoa tästä tapahtumasta saimme kuulla uutisen että samaisessa tilanteessa hai oli erehtynyt luulemaan jonkun Sveitsiläisen kelloa ruuaksi ja vei sen mennessään. Lihaa ei ollut lähtenyt mukaan mutta haavoja oli kuitenkin tullut joten oikein arvasin.

Päivän retki olikin sitten tässä ja seuraavaksi kapteeni ajoi kaupungin keskustaan jossa pääsimme kauppaan. Kauppa oli meren rannalla ja näkymä kassalta oli merellinen.

Kauppa reissun jälkeen paluu majoitukseen jälleen auton lavalla. Täällä tämä on varsin tavallinen matkustus tapa, turvallisuus ei tietenkään kovinkaan kummoinen.

Illalla tutustuttiin myös yhteen Saksalaiseen pariskuntaan jotka tiesivät kertoa että illalla oli hotellin baarissa happy hour ja sehän vaan passasi. Taisi luiskahtaa kännin puolelle ekaa kertaa tällä reissulla.