RWY AHEAD

Päivä 103       Perjantai    1.3.2013                 Huahine

Buukkasimme eilen itsemme kokopäivän veneretkelle täksi päiväksi ja aamulla oli taas aikainen herätys kirjaimellisesti kukonlauluun siinä neljän korvilla. Edes korvatulpista ei ole apua siihen meteliin. Pari tuntia tuli pyörittyä vielä sängyssä  kukkojen soidinmenoja kuunnellessa kunnen olikin sitten aamupalan aika. Matkan järjestäjä haki meidät suoraan majoituksesta joten siinä mielessä reissu oli huoleton. Meidän lisäksemme mukaan lähti kaksi muuta pariskuntaa ja matka satamaan taittui mukavasti Land Roverin lavalle rakennetuilla penkeillä. 

Satamassa tapasimme sitten venee kipparin joka olikin aika supliikki ukko ja puhui todella hyvää englantia, onneksemme.  Matkalla näkyi myös tämä James Cookin veneestä tehty replica.

Ensimmäinen pysähdyt oli eräällä resortilla jossa oli myös niitä kuuluisia over water bungaloveja.

Sieltä mukaan tuli vielä kaksi pariskuntaa. Tämän jälkeen matkasimme hyvän matkaa kipparin aina välillä selittäen joitakin nähtävyyksia tai joidenkin paikkojen historiaa. Seuraava pysyhdys oli helmiviljelmällä siksi sitä kai voi nimittää.

Viljelmällä meille kerrottiin varsin tarkkaan miten helmiä nykyään tuotetaan. Alun perin luonnon helmet syntyivät kun simpukan sisään meni hiakanjyvä tai jokin muu roska jonka simpukka koteloi helmeksi  jottei se hiertäsi sen sisuksissa. Nykyään "roska" istutetaan simpukan sisään tahallaan ja mukaan laitetaan myös toisesta simpukan kuoresta pala joka määrää muodostuvan helmen värin. Yhdellä simpukalla voidaan tuottaa neljä helmeä. Eli ensin aloitetaan pienellä "roskalla" n.18kk päästä ensimmäinen helmi on valmis ja se korjataan talteen. Sen jälkeen "roskaa" suurennetaan asteitain kunnes neljä helmeä on kasassa sitten simpukka joutuu ilmeisesti pataan. 35-50% istutuksista menee pieleen ja simpukka saa poistettua helmen aihion sisältään siinä tapauksessa sen sisälle jää kuitenkin se pieni hippu sitä toisen simpukan väriainetta, lopputuloksena todella upea epäsäännöllisen helmi. Vähän kuin kultahippu tai rusina muodoltaan mutta upean värinen. Jos simpukka ei toistuvista yrityksistä huolimatta suostu aloittamaan helmen tekoa sen kuoreen sisäpuolelle kiinnitetään puolipallon muotoinen "roska". Tämäkin häiritsee simpukan oloa ja se koteloi sen isoksi möykyksi kuoren sisäpintaan. Kun prosessi on valmis tehdään näistä kuorista esim. kaulakoruja jossa puolikas helmi on kiinni kuoressa.

Simpukan kuoresta tehty koru 

Helmi farmilla saimme myös todellisen kaatosateen niskaamme mutta onneksi pääsimme sisätiloihin säältä suojaan. Jonkin aikaa helmiä ja menetelmiä ihmeteltyämme saapui kipparimme hakemaan meidät ja lähdimme eteenpäin. Seuraavana vuorossa oli snorklausta 2-3m syvässä vedessä. Katjalle touhu oli uutta, mutta parin minuutin opastuksella homma alkoi sujua mallikkaasti. Alueella oli juuri sopivan kova virtaus jotenka itse uimiseen ei tarvinnut ihmeemmin energiaa tuhlata. Sen kun laittoi maskin veteen ja ihmetteli alla vaihtuvaa maisemaa veden ollessa 28-29°C.

Pulikoinnin jälkeen alkoi jo hiukoa joten onneksi seuraava etappi oli piknic eräällä motulla. Kippari valmisti paikan päällä meille jo liiankin tutuksi tulleen raasta kalasta ja kookos maidosta koostuvan perinneruuan. Tarjolla oli lisäksi kanaa, carry riisiä, salaattia, yms. juomaksi kippari kaatoi jotakin paikallista viinaa. Huh huh kyllä syletti. Luultiin ensin että se oli jotakin mehua, Katja kävi sitten salaa kippaamassa kuran yhden puun juurelle ja pyysimme olutta tilalle. Kelpo aterian keskeytti taas todellinen rankkasade mutta onneksi alueella oli edes joitakin katoksia.

Kyllä tässä kelpaa evästää

Perinteitä vaalien rakennettu aluksemme

Ruokailun jälkeen ja sateenkin onneksi jo loputtua lähdimme sitten päivän viimeiselle ohjelma numerolle nimittäin haiden syöttöön. Itseltäni koko juttu oli jotenkin mennyt ohi aamun priifissä joten se tuli tavallaan yllätyksenä.  Matkalla näkyi myös tälläinen luonnon muovaama tiki jolla oli yllätävän tunnistettvat kasvon piirteet.

Pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme paikkaan jossa oli jo valmiiksi ankkuroituna perinteisen näköinen lautta.

Siinä sitten ihmettelin kun porukat alkoivat taas kaivaa maskeja, snorkkelia ja räpylöitä paketistaan. Kun saimme veneen parkkiin tuon lautan viereen komensi kapteeni kaikki mereen. Siis mitä. Kaikki mereen ja hait paikalle niinkö???? Juu juu sinne nyt vaan, tässä jo vähän aikataulu painaa päälle. Ensi alkuun tilanne oli jotenkin niin yliampuva että sitä vaan kaivoi vermeet esiin ja puki ne päälleen. Kun sitten laiturin rappusilta katsoi mereen ja se kuhisi haita jo valmiiksi ei sormet meinanneet irrota rappurista millään.

Tiedä sitten kumpi on pelottavampi näky 30 haita vai tämä ?

Lopulta ote kirposi ja sielä sitä oltiin, meressä ja hait ihan iholla. Hait tiesivät että kohta oli sapuskaa tarjolla ja olivat näin todella äkäisiä ja tekivat nopeita syöksyjä. Homma toimi siten että pohjassa oli valmiiksi asennettuna metallinen ritilä jonka päällä seistiin ja pinnalla oli köysi josta pidettiin kiinni. Turistit olivat siis rivissä maskeineen kokonaan veden alla ja hengittivät snorkkelilla. Ja sitten alkoi kalaa lentää siihen meidän eteen. Syke nousi maximiin muutamassa sekunnissa ja haithan tietenkin tuntevat sen kylkiviivoillaan jotenka jännitys oli tavallaan osapuolten tiedossa. Minuutin parin ruokinnan jälkeen tilanne oli jo todella todella pelottava ja haista aisti että nyt ollaan todella vihaisella päällä. Näytin Katjalle että nyt ainakin me poistutaan paikalta ja kireesti. Matka ritilältä veneeseen ei ollut kuin 10 tai 15 metriä mutta haita oli joka puolella, ja kun lähdet uimaan ne saattavat iskea käsiin tai jalkoihin koska ne liikkuvat. No kaikesta huolimatta me poistuimme eikä siihen mennyt aikaa kuin muutama sekuntti. Veneestä katsottuna tilanne näytti vielä pelottavammalta koska sieltä näki että haita tosiaan oli myös ihmislinjan takapuolella ja sitä ei vedestä itse huomannut. 

 

Koska itselläni ei va-kameraa ollut seuraavat kuvat ovat joltakin pariskunnalta samassa seurueessa. Koko hirvitys löytyy myös videona mutta sitä en saa tähän jostakin syystä liitettyä.

 

Ylemmässä kuvassa hai on valmis iskemään kun on niska kyrmyssä. Alemmasta näkee että veijarit olivat 2-3m ja että välissä ei ollut verkkoa vaan että olimme noiden joukossa. Tämä oli pelottavuudessaan samassa luokassa sen Sydneyn silta kiipeamisen kanssa ellei jopa vähän pahempi. Ja tästä koin moraalista v***tusta jälkeenpäin useita päiviä koska tämä oli oikeasti tyhmä teko. Sydneyssä sillalle kiipeäminen on 101% turvallista vaikkakin pelottavaa. Tämän turvallisuudesta ei ole mitään takeita ja jos joku noista iskee kiinni ja veri leviää veteen en edes uskalla kuvitella mitä sitten tapahtuu.

Kun pääsimme veneeseen ja pulssi oli vähän tasaantunut sanoin Katjalle että on vain ajan kysymys koska täällä tapahtuu jotakin todella pahaa. Parin viikkoa tästä tapahtumasta saimme kuulla uutisen että samaisessa tilanteessa hai oli erehtynyt luulemaan jonkun Sveitsiläisen kelloa ruuaksi ja vei sen mennessään. Lihaa ei ollut lähtenyt mukaan mutta haavoja oli kuitenkin tullut joten oikein arvasin.

Päivän retki olikin sitten tässä ja seuraavaksi kapteeni ajoi kaupungin keskustaan jossa pääsimme kauppaan. Kauppa oli meren rannalla ja näkymä kassalta oli merellinen.

Kauppa reissun jälkeen paluu majoitukseen jälleen auton lavalla. Täällä tämä on varsin tavallinen matkustus tapa, turvallisuus ei tietenkään kovinkaan kummoinen.

Illalla tutustuttiin myös yhteen Saksalaiseen pariskuntaan jotka tiesivät kertoa että illalla oli hotellin baarissa happy hour ja sehän vaan passasi. Taisi luiskahtaa kännin puolelle ekaa kertaa tällä reissulla.