RWY AHEAD

Päivä 94   Keskiviikko 20.2.2013      Ua Huka / Ua Pou / NUKU HIVA

Aamusta oli taas tiedossa lento/ja seuraavaan saareen joten aamulla ylös ja aamupalan jälkeen leiri pakettiin. Perheen äiti oli askarrellut meille Hei:t ja Katjalle vielä bonuksena seppeleen kukista joita he eilen keräsivät.

Aamupalalla

Mukaan kentälle lähti taas koko perhe ja perheen poika tuli sinne myös omasta kodistaan paloautoa ajamaan. Kentällä sain taas kutsun lennonjohtotorniin katsomaan kuinka tuleva kone otetaan vastaan.
Tornista katselin myös kahta pikkupoikaa jotka kiipesivät isoon puuhun sen pähkinöitä keräämään. Hetken perästä kuului karmea rytinä eikä kumpaakaan enään puussa näkynyt. Arvasin heti mitä oli käynyt ja juoksin paikalle. Toinen oli pudonnut ja toinen tullut puusta alas vauhdilla katsomaan kuinka kävi. Puu jossa pojat kipeilivat oli kiviaidan päällä ja toinen kosseista oli pudonnut tietenkin sille puolelle mistä oli korkein pudotus. Varmaan se jostakin 5m tonttiin tuli ja ihan sekaisin se oli kun paikalle ennätin. Me olimme puun juurella kiviaidan päällä ja se maassa aidan alapuolella. Itse se sieltä kampesi pystyyn ja oli niin sekaisin että ei oikein itkuakaan tullut. Toinen pojista tarttui sitä kädestä ja alkoi nykiä sitä ylös sieltä montusta ja näytti minulle että auta nyt, auto nyt. Vähän oli epäilyttävä olo alkaa repiä sitä sieltä ylös kun Suomessa vastaavassa tapauksessa nimen omaan käsketään olla paikoillaan ja katotaan kuinka kävi. Huutelin siinä sitten Katjalle että pyyttää paikalliset paikalle ja hetken perästä siellä olikin ihan kunnon härdelli. Siinä vaiheessa meidän piti kiiruhtaa koneeseen ja meille jäi arvoitukseksi kuinka pojan lopulta kävi.

Pääsimme taas koneen etupenkkiin josta oli esteetön näkymä ohjaamoon. Tässä odotellaan ilmeisesti lahtölupaa Ua Huka:ssa.

Jonkin aikaa lennettyämme ihmettelin gepsistä kun suunta oli tyystin väärä. Sitten edessä näkyi taas tuttu näky, Ua Pou:n kaamea kenttä ja tällä kertaa näytti siltä että tämä "oppilas" meinaa suorittaa laskun. Jännä lasku siitä tulikin ja saipa "oppilas" koneen sakkaus varoittimenkin rääkäisemään laskun loppuosuudella. Kun kone oli tukevasti maassa opettaja mulkaisi oppilasta varsin syvällisesti.
Ua Pou:ssa taas koko porukka ulos koneesta ja pientä säätöä ja rahtia edes sun takas. Olipa siinä aikaa vähän poseeratakkin.

Jos joku tykkää lentämisestä näitä reittejä voi hyvin suositella. Koneet lentävät matalalla ja maisemat näkyvät hyvin, lisäksi nousuja ja laskuja jänniä sellaisia on tuon tuostakin. Lopulta taas mentiin ja pääsimme taas eturiviin.

Lähtökiihdytys Ua Pou:sta

Kun saavuimme Nuku Hivan kentän ylle otti kokeneempi kippari komennon ja oppilas seurasi sivusta. Ilmeisesti edellinen lasku oli niin luokaton että välillä näin päin. On kyllä ihme tunne laskeutua pienellä ropelli koneella, välillä tuntuu että kone leijuu ilmassa eikä etene mihinkään suuntaan. Olemme olleet Nuku Hivassa ties kuinka monta kertaa aiemmin mutta tällä kertaa pääsimme lentokenttää pidemmälle. Odottelimme ensin Tahitin koneesta taksiin vielä yhtä henkilöä ja sitten lähdimme kohti Taiohae nimistä kylää. Matka sinne kesti yli tunnin ja reitti ylitti vuoriston yli 1000m korkeudelta. Välillä taksi pysähteli jotta saimme ottaa maisemasta kuvia, hyvää palvelua ja kelpoa kuvattavaa.

Kun pääsimme vuoren yli aukesi näkymä alas Taiohae kylään ja sen edustan lahteen.

Tältä saarelta majoitus oli valittu tarkoituksella motellista eikä perhemajoituksesta koska välillä piti saada hengähtää. Ja sitä paitsi yli 10kg laihtuneena tarvitsin todella jo jotakin muuta ruokaa kuin sitä perinteistä raakaa kalaa ja hedelmiä. Tämä motelli on kuuluisa hyvästä ruuasta, erityisesti pitzasta ja siitä että kaikki on todella puhdasta ja toimivaa vaikkakin karua ja pelkistettyä.

Motelli ja ravintola

Huone sataviis, saavu sinne siis...

Näkymä parvikkeelta.

Ravintola

Ja saariryhmän, ellei koko Polyneesian legendaarisin pitzauuni.

Heti Motellille saavuttuamme tilasimme pitsat. Edellisestä olikin kulunut jo useampi viikko vissiin.  Motellissa oli myös töissä taas yksi tapaus perheen kolmatta poikaa eli miestä joka oli kasvatettu naiseksi. Mainio tapaus täytyy sanoa. Nauru oli identtinen Aira Samulin kanssa :) Loppupäivän ihmettelimme kylää ja varasimme auton huomiselle.

Illalla vielä kerta hyvää ruokaa hyvässä ravintolassa.