Aamupalan jälkeen oli tiedossa päiväretki saaren eri osiin perheen kanssa. Omatoimimatkailu ei täällä oikein onnistu koska ilman autoa täällä ei kovin pitkälle päivässä ehdi. Lisäksi paikat pitää tietää mitään opasteita täällä ei millekkään nähtävyydelle ole. Itseasiassa juuri viime viikolla joku pariskunta oli tullut tänne "ominpäin" ja virittänyt telttansa rannalle. Kun tieto tapahtumasta levisi (siis saman tien) oli koko kyläyhteisö rannalla tarjoamassa kotiaan vieraiden käyttöön, toivat ruokaa jne. Asukkaat olivat ihmeissään telttailusta ja häpeissään koska heidän vieraansa ovat taivasalla. Pitkän keskustelun jälkeen pariskunta jäi telttaan mutta en tiedä jäikö puoli kylää kipinään yöksi :)
Me suuntasimme ensin pieneen museoon joka oli kylän keskustassa. Taisi olla postin alakerrassa.
 |
| Taidokkaita puukaiverruksia |
 |
| Kallonavaaja kokonaisuudessaan |
Museossa oli aika hyvin kerrottu elämän kiertokulku kehdosta hautaan ja se mitä tapahtuu sen jälkeen. Alimmassa kuvassa myös uudelleen tuo työkalu millä soturi ottaa toiselta soturilta sielun itselleen, se josta kerroin aikaisemmin. Museossa oli myös puinen vähän sorsan näköinen mutta isompi lintua esittävä veistos joka oli avattava. Kysyin siitä ja sen tarkoitus oli mielenkiintoinen. Kun kylän päälikkö kuolee hänet haudataan vuorille ja vain yksi henkilö jää haudalle. Hänen tehtävänään on irroittaa päälikön pää ja laitaa se puisen esineen sisälle. Sen jälkeen hän tuo esineen ja pään sen sisällä takaisin kylään jollekkin arvokkaalle paikalle. Aina kun kyläläiset kuulevat kyseisen linnun laulun he tietävät että päälikkö on yhä heidän joukossaan. Museon vieressä oli myös myymälä jossa oli myynnissa taidokaita käsitöitä. (Kuvat muista alueen myymälöistä)
Olip halba ja jotakin tarttui mukaankin, saapa nähä miten saadaan kaikki Suomeen ja tullista läpi. Seuraavana oli kiertokäynnillä vuorossa kylän kirkko. Siellä oli saaren oma puuseppä pistänyt parastaan ja raamatun kertomukset olivat kirkossa "sarjakuvina" pitkin seiniä.
Perheen isäntä osti taimistolta lavallisen jotakin taimia jotka veimme mennessämme perheen pääasunnolle. Isännän lastatessa taimia autoon perheen äiti näytti ja kertoi vielä yhden tarinan eräästä siemenestä joita myös oli lähistöllä. Kun lapsi haluaa itselleen uuden tyynyn tai patjan pyytää äiti häntä hakemaan näitä siemeniä reppukaupalla, siemenet perkaamalla tulee todella hyvää ja pehmeää täytettä.
Kourallinen per siemen ja taas 0€
Ennen seuraavaa kylää pysähdyttiin muutamaan otteeseen myös katselemaan paikallista maisemaa. Näillä saarilla ei ole riuttaa ympärillään ja niinpä meri pääsee täydellä voimalla ihan rantaan asti.
Lisätään tähän kohtaan myös muutama lähikuva alueen kukkaloistosta.
Jätimme perheen isännän perheen ykköskotiin laittamaan ruokaa ja katsomaan mitä lapset olivat muutaman päivän aikana keksineet kun isä ja äiti olivat turistien kanssa bungaloveilla. Me suuntasimme merimuseoon ja viereiseen käsityöläis kauppaan josta jo kuvia laitoinkin.
 |
| Uutta ja vanhaa mallia |
Ylimmässä kuvassa näkyy perheen äiti joka oli sikiö kun Ranska räjäytti täällä ensimmäiset atomit. Tarkkasilmäinen ja asioita ymmärtävä osaa lukea seuraukset joista vai osa on näkyvillä. (Palaan tähän asiaan jossakin vaiheessa mutta tähän kohtaan voin mainita että sappeni kiuhuu nyt kun tiedän mitä oikeasti on tapahtunut ja millaisessa ympäristössä.) Museon jälkeen kävimme syömässä perheen isän kokkaaman spaghetti bolognesen ja tutustumassa perheen muihin lapsiin. Ihan samat kujeet ne on lapsilla täälläkin kuin Suomessa. Ruuan jälkeen lähdimme kolmistaan seuraavaan kylään jossa asui myös perheen äidin sukulaisia mm. siskoja. Taas oli vuorossa käsityöläiskauppaa ja viimeistään täällä oli selvää että nyt rinkoissa on jo reippaasti ylipainoa seuraaville lennoille. Katja ja perheen äiti innostui keräämään huomisia Hei:tä varten eräitä kukkia, minä ihmettelin sillä aikaa maisemia rannalla.
Kävimme vielä viereisellä kukkulalla katsomassa miltä ranta näyttää sieltä katsottuna. Ja ihan mukavaahan se oli maisema siltäkin suunnalta.
Kukkulalle oli myös tehty myös useita paikkoja kookoksen kuivaamiselle koska siellä oli tuulista ja aurinkoista. Koprasta lisää tästä linkistä. Se on edelleen yksi merkittävä ellei merkittävin tulonlähde syrjäisille saarille. Paluu matkalla nappasimme mukaamme perheen isän ja lapsen lapsen. Jossakin välissä isännän tarkka silmä erotti merestä Manta-Rauskuja mutta niistä ei hyvää kuvaa saanut otettua. Isäntä kertoi myös että alueelle oli tullut joku iso valas ja se oli syönyt kaikki alueen Rauskut suihinsa ja että nämä olivat ensimmäiset mitä hän näki sen jälkeen.
Jossakin välissä kotimatkaa tormasimme myös vähän tutumpiin kotieläimiin.
No comments:
Post a Comment