RWY AHEAD

Päivä 92   Maanantai 18.2.2013     Ua Pou / Nuku Hiva / UA HUKA

Tänään oli taas vuorossa saaren vaihto jotenka tiedossa oli taas kamojen paakkaamista. Tuo tosin sujuu jo tällä kokemuksella muutamassa minuutissa, eikä muutaman päivän takia kannata rinkan sisältöä kovin paljoa edes levitellä.

Yhteipotretissa oli hymy herkässä. Kuvassa siis myös legendaarinen kokki ite. Edellisenä iltana kokki kertoi tarinaa meriltä. Koska olen myös itse suorittanut asepalveluksen merivoimissa aloitimme kertaamalla merimiehen uniformun symboolit yms. tärkeät asiat. Asut ja symboolit ovat yllättävän samanlaiset ympäri mailman johtuen pitkälti historiasta. Juttelimme myös Mururoan atollilla tehdyistä ydinkokeista. Kokki näki livenä viimeisen ilmakehässä rajähtäneen ja hänestä näki selvästi kuinka vaikuttava tapahtuma se on ollut. Tuijotti ikuisuuteen kun kelas sitä mielessään ja sitten näytti kättään, kaikki ihokarvat olivat pystyssä siis kananlihalla. Kokki kertoi myös perimätietoa puulaivojen ajalta jolloin siis miehet olivat rautaa ja laivat puuta hiiohoi. Hän kertoi myös miksi sika oli niin tärkeä eläin laivassa siis sen lisäksi että liha säilyi tuoreena kun possu oli elossa. Hän kertoi että jos koiran heitti laivasta mereen niin se teki täyskäänöksen ja yritti maikin mahdollisin tavoi takaisin laivaan. Sian jos heitti mereen se empi hetken ja lähti sitten uimaan. Tämä on ihan uskomaton juttu mutta uskon siihen silti, sika nimittäin tiesi missäpäin on maata lähinnä. Vaikka maa ei näkynyt vielä edes mastosta sialla oli siitä jo hyvä vainu joka toimi kuulemma todella hyvin. Ei tuhansien kilometrien päästä mutta tilanteessa jossa tiedettiin että kohta ollaan perillä mutta suunta ei ollut selvillä. Annettiin possun uida muutama satametriä, sitten possu kyytiin ja rantaa kohti :)

No mutta sitten taas tähän reissuun. Matka lentokentälle vei taas oman aikansa koska yksi vuori piti ylittää ja tie oli todella surkea.

Kentällä odoteltiin ja katseltiin josko kone jo näkyisi. Siellähän se, ja jännittävän näköinen oli lasku muuten. Koska kiitoradassa on voimakas nousu, kone häviää laskussa näkymättömiin.

Oma nousumme on videolla ja jännä oli sekin. Lento meni taas Nuku Hivan kautta jossa taas odotettiin ja odotettiin porukkaa isommasta koneesta joka oli tulossa Tahitilta. Vihdoin viimein päästiin taas matkaan mutta nyt jännitys momenttia oli taas vähän nostettu. Koneen miehistö oli vaihtunut ja toinen kaksikosta opetteli tätä konetyyppiä. Liikeistä näki että lentämistä oli paljon takana mutta että kone oli varsin outo. No onneksi opettaja hoisi aluksi ensimmäisen nousun, lasku sitten hoitui yhteispelillä. Taas oli vuorossa varsin pieni kenttä joka oli myös tämän saariryhmän vanhin.

Vastassa meitä olikin sitten koko perhe :) Nimittäin isäntä oli lennonjohtaja, äiti otti meidät vastaan koska osasi parhaiten englanti ja perheen jo kotoaan muuttanut poika oli kentän palomies. Siinä sitten poskipusujen jälkeen isäntä viittoi tornista minulle että tuu tänne. Vähän ihmetelin ja aristelin mutta mentävähän se oli kun kerran pyydettiin.

Punainen liuska saapuvalle ja vihreä lähtevälle vai oliko se nyt toisinpäin? Ihan jokapäivä sitä ei tälläiseen paikkaa turistina pääsekkään.

Kentän palokatustoa. Yksi palomies ja lennonjohtaja lähtee kanssa apuun jos tarve vaatii. Paljoa sillä ei aikaan saa tosin ei ole konekkaan järin iso.

Tämä kun hoidettiin ilmoille olikin sitten aika ajella majoitukseen. Täälläkin meillä oli perhemajoitus omalla bungalovilla.

Bungalovin terassi

 Tämän näköinen oli perheen ruokailutila+oluhuone+makuuhuone. Perheen lapsenlapsi nukkui nimittäin sängyssä joka näkyy taustalla.

Näkymä terassilta

Tämän näköinen oli bungalovi sisältä ja kuten näkyy varsin avonainen oli tämäkin. Onneksi loi tuo hyttysverkko valmiina ettei tarvinut alkaa virittelemään omia, niitä myrkytettyjä.