RWY AHEAD

Päivä 79 / Day 79   Tiistai   5.2.2013    Rimatara

(Eiliseen päivitykseen oli kahvipensaan kuvaksi lipsahtanut väärä kasvi, korjattu)

Saarella väestö herää kirjaimellisesti kukonlauluu eli aikaisin ja niinpä aamupalakin oli 07:30am. Aamupala koostui Ranskanleivän oloisesta leivästä ja monesta luonnon antimesta jotka oli kerätty ympäröivästä luonnosta, todella tuoretta ja hyvää, nami. Ranskan Polyneesiassa sana perhe ei ole ihan niin helposti selitettävissä oleva asia kuin se meillä on. Niinpä meillekkään ei ihan selvinnyt ketä talossa asui ja missä oli loput perheestä. Esim: pelkästään jonkinlainen ala-aste sijaitsee tällä saarella ja yläaste Rurutussa josta lapset käyvät kotonaan vain kaksi kertaa vuodessa sen jälkeen kun ylä-asteelle menevät. Mutta jos oikein ymmärsimme perheen äiti ja perheen toiseksi vanhin poika pitivät huolta ruokailusta, majoituksesta, jne. Perheen vanhin poika taasen järjesti aktiviteetteja, hankki ravintoa metsästä, hoiti eläimiä ja mm. kalasti. Aamupalan jälkeen sitten lähdimme ohjatulle kävelyretkelle ympäri saarta hänen kanssaan. Pihasta hän nappasi mukaansa 30-40cm viidakkoveitsen ja sanoi että se on elintärkeä väline retkellä, vertasi sen tärkeellisyyttä tuleen jossakin muualla mailmassa. Ensimmäinen kohteemme tänään oli eräs luola jolla kait ei edes ollut nimeä. Sinne päästäksemme menimme lentokentälle ja ylitimme kiitoradan. Siellä sitä oltiin keskellä kiitotietä "aseistettuna" :)

Tässä jo paluumatkalla polvet kurassa

Itse luola oli kaksi "kamarinen" ja perimmäiseen meneminen oli niin ahdasta ja kuraista että päätimme olla menemättä sinne. Ensimmäiseenkin pääseminen oli jo ihan kikkailua vaativa suoritus ja jos täällä katkoo luunsa lääkäriin on matkaa ja aikaa menee helposti se pari päivää.

Luolan jälkeen lähdimme tutustumaan paikalliseen luontaistuotekauppaan. Ensimmäinen maistiainen oli joku greipin tapainen hedelmä. Kirpeä mutta hyvän makuinen ja taatusti tuore kun se poimittiin suoraan puusta.

Oppaan kropasta voi päätellä millaista ruokaa täällä on tarjolla. Kenji asui ennen Papeetessa ja kiitos länkkäriruoan painoi n.120kg kunnes muutti takaisin kotisaarelleen. Nyt on kroppa ja mieli kuulemma hyvässä kunnossa ja näkyyhän se päällekkin päin.

Välipalan jälkeen tiemme vei ihan saaren keskustaan johon oli haudattu viimeinen kuningas mutta nyt ei enään muistu mieleen minkä alueen kuningas se oli. Hauta oli todella vanha ja ihan luonnontilassa. Haudalla Kenji kertoi muutamia mielenkiintoisia tarinoita joita oli kuullut kylän vanhoilta miehiltä. Tarinat pysykööt saaren salaisuutena mutta jos kiinnostaa todellinen aarteen etsintä niin sinne vaan lapion kanssa.

Täältä oli matkaa "vuorelle" enään ehkä sata metriä jotenka pyysin että pääsisimme käymään myös saaren korkeimmalla kohdalla ja sehän järjestyi.

Mount Uhau 83m

Tämän valloittamiseen ei tarvittu ainuttakaan ylimääräistä hikipisaraa. Itseasiassa saavuimme paikalle niin yllättäen että Kenji:n piti erikseen pyytää meitä nousemaan nyppylälle koska emme itse ymmärtäneet että olimme jo perillä. Matkalla törmäsimme vielä moneen tuttuun kasviin joita suomessa ostetaan kukkakaupasta kodin sisustamiseen, täällä niitä on paikat pullollaan. Näkyipä matkalla vielä yksi tuttu maustekkin ja Noni tietysti. Noni mehu taitaa olla yksi Suomen kalleimpia luontaistuotteita. Täällä sitä saa senkun kerää puskasta.

Chili

Noni Fruit

Lenkin päätteeksi saavuimme rannalle jonne perheen äiti ja nuorempi veli oli tehnyt kattauksen valmiiksi. Ruokakin oli melkein valmista kun saavuimme, vielä viime hetken viilaukset ja saimme herkullisen aterian rannalla.

Kenji näytti vielä miten kookospähkinä avataan oikeaoppisesti juomista varten. Pohja veistetään tasaiseksi jotta se pysyy hyvin pystyssä ja kärki veistellään ohueksi. Lopuksi pähkinän kärkeen lyödään kolmion muotoinen kolo josta vettä on helppo kumota kitusiin. Veden määrä pähkinässä yllätti, sitä on siellä lähes litra. Veden kertyminen pähkinään vie useaman vuoden ja on erittäin puhdasta ja parasta janon sammuttajaa mitä maa päällään kantaa. Monet urheilujuomat yrittävät jäljitellä sen elektrolyytti tasoja siinä onnistumatta. Linkistä lisää jos kiinnostaa.

Ruokailun jälkeen kävimme hakemassa majoituksesta uima kamppeet, maskin ja räpylät. Vähän pelotti veteen mennä koska seudulla on todella paljon haita, onneksi niitä ei kuitenkaan tällä kertaa näkynyt.

Tämän näköisissä maisemissa sitä tuli pulikoitua. Taustalla näkyy riutta johon aallot murtuvat. Koko saarta ympäröi tuo riutta ja veneellä pääsee saareen vain muutamasta kohdasta. Uimisen jälkeen palasimme majoitukseen ja todella maistuvan illallisen jälkeen olikin sitten jo nukkumaan meno aika.