RWY AHEAD

Päivä 86         Tiistai 12.2.2013            Raivavae

Normaalisti turistit tekevät täällä yhden retken päivässä mutta me halusimme tehdä kaksi retkeä tällä ja aikaa oli vain yksi päivä joten aamulla oli taas kello soimassa. Samaan resortiin kanssamme tuli samalla koneella myös yksi Ranskalainen nainen joka asui nykyään Sveitsissä. Hän lähti aamulla mukaamme kohti Mt.Hiro:n huippua (438m). Retkelle olisi voinut palkata oppaan mukaan mutta saimme mukaamme niin hyvät ohjeet että pärjäsimme ilmankin. Polkua ei meinannut aluksi löytyä mutta paikallisen naisen avulla pääsimme oikealle reitille. Alku oli suht helppoa nousua mutta viimeinen kolmannes lähellä hengenvaarallista. Polulla ei ollut mitään raivausta tms. ihmisen tekemää muutosta vaan se oli lähes luonnontilassa. Lisäksi polku kulki ihan vuoren seinässä kiinni ja vuori kallistui polun päälle. Maassa oli kiviä jotenka niitä satoi polulle aika ajoin. Lähes ylhäällä sanoin Katjalle että nyt ei kannata enään jatkaa jos haluamme päästä alas ehjin nahoin. Huusimme mukaamme lähteneelle naiselle että emme tule enään pidemmälle. Hän kiipesi vielä vähän ylemmäs jotta sai kuvattua riutan ja laguunin vuoren kummaltakin puolelta. Itse tyydyimme kuviin vähän alempaa.

Kuulemma hyvä polku?

Jos ylöspäin meneminen oli vaikeaa oli alaspäin tuleminen monin verroin vaikeampaa. Koska yöllinen sade oli kastellut rinteen ja se oli mutainen oli se samalla myös liukas. Ainoa tapa päästä alas ehjin luin oli laskea persus turpeeseen ja pitää kaksin käsin heinikosta kiinni ja hivuttautua metri metriltä alaspäin. Vaatteista ei tullut reissun jälkeen otettua valokuvaa mutta suoraan pesukoneeseen menivät kaikki päällä olleet vaatteet. Resortin omista nauroi kunnolla kun saavuimme takaisin ja ihmettili miten ihmeessä pääsimme huipulle ja takaisin näin nopeasti. Pienen selittelyn jälkeen ymmärsi itsekkin yskän.

No jäipä aikaa enemmän päivän toiseen retkeen. Retki suuntautui riutan ulkokehällä oleville Motu:lle eli saarelle. Riuttaan oltiin tehty jonkin näköinen reitti veneelle mutta laskuvesi oli tulossa ja siksi oli kiire päästä syvempään veteen. Vene näytti aluksi suht normaalilta mutta kun lähdimme liikkeelle pidättelin naurua. Kipparille oli tehty keulaan oma kolo jossa hän seisoi ja ruorin tilalla oli keppi. Kyllä se 100hp Jammu totteli tuota keppiäkin ihan hyvin. Vettä oli veneen alla todella vähän ja kun se on täysin kirkasta tuntui että vene olisi riutalla ihan justiinsa. Siinä se kippari hetken aikaa ihmetteli ja keppiä käänteli kunnes oltiin väljemmillä vesillä.

Ihan täysin ei selvinny miten täällä maanomistus menee ja kuka omistaa mitäkin mutta se tuli selväksi että Motuista oli ollut ja on vielä yhä jotakin kiistoja. Ja kun pääsimme perille en yhtään ihmettele miksi. Ensimmäistä kertaa maisemat vastasivat niitä mielikuvia mitä ihmisillä Ranskan Polynesiasta on.

Jonkin aikaa Motua ihmeteltyämme oli aika tutustua vedenalaiseen mailmaan ja hakea särvintä ruokapyötään "lähikaupasta. Siispä räpylät jalkaan ja maski silmille.

Irroitimme pohjasta (Klämppejä) en tiedä oikeaa nimeä mutta tuolla nimellä niitä kutsuttiin. Niitä oli pohjassa kuin meren mutaa ja särpimet pöytään oli kasassa 10 minuutissa. Minulle sukellus maskilla oli näissä vesissä varsin mieluinen. Joskus on Suomessa tullut sukelleltua varsin ahkeraankin mutta tämä oli ihan totaalisen toinen mailma. Aurinko rasvaa en selkään muistanu laitaa ja arvaahan sen miten siinä kävi. No sitten siihen ruuanlaittoon.

Kalat olivat jo valmiiksi savustettu mutta lämmitimme ne grillissä. Merisiilit keräsimme juuri merestä ja elävä kippari ne grilliin laittoi.

Tässä pöydässä ei sitten montaa kaupan tuotetta olekkaan. Pullovesi, suola ja soijakastike tuossa kastikkeessa. Ai niin ja meille kertakäyttökuppeja kun kookoksen puolikkaasta on niin hankala juoda. Ihan hyvää jos pakki kestää raakaa kalaa tällä helteellä ja simpukkaa suoraa merestä. Söimme vain lämmintä kalaa ja tuota banaanin lehdessä olevaa "leipää" Ruuan jälkeen oli taas nousuvesi ylimmillään joten lähdimme toiselle Motulle.

Laitan tähän vielä kulan eräästä kalasta joka paisuu todella isoksi jos sen nostaa ylös vedestä. Yksi tälläinen ui rantaan ja paisui kun teimme lähtöä. Saimma kalan kuitenkin elävänä veteen takaisin.

Saapuessamme toiselle Motulle näin pienen venee saapuvan myös sinne mutta vähän matkat päähän. Jonkun aikaa ehdittiin Motua edetä kun vanha äijä ampas pusikosta ja vauhkos että pois täältä nää on mun maita. Oikeesti ei ollut mutta haluaa kuulemma turisteilta rahaa muttei oo valmis tekemään mitään sen eteen. Täällä kun kaikki on sukua kaikille oli tämäkin ukko kipparimme setä. Kippari ropasi kuitenkin moottoria eikä ehtinyt paikalle joten emme menneet enään pidemmälle. Kippari kuitenkin totes että setä tarvii taas kuritusta kun tapaavat seuraaven kerran. No tässä kuvia siitä osasta jossa kävimme.

Näkymä veneestä motulle jossa söimme

Nousu vesi oli jo korkealla ja osa motusta oli jo veden alla.

Mukava uimapaikka ja lämmintä vettä

Loppuun vielä kuvia niistä klämpseistä joita keräsimme. Ötökän sisuskalut menevät ruuaksi mutta kuorista on täällä runsas ylitarjonta. Niistä rakennellaan milloin mitäkin kuten kuvastakin näkyy. Euroopan akvaarioliikkeet ostaisivat noita varmaankin hyvään hintaan..?