Saturday 23 February 2013

Päivä 91    Sunnuntai 17.2.2013         Ua Pou

Aamiaisen jälkeen olimme sopineet päiväretkestä ympäri saarta. Koska omistajat olivat Tahitilla heitä tuurasi perheen taloudenhoitaja. Näillä saarilla täysin omatoiminen matkailu tietysti onnistuu mutta ilman autoa se vaatii todellista kuntoa ja kestävyyttä. Korkeuseroja on paljon, lämpötila ja ilmankosteus sitä luokkaa että muutama kilometrikin ottaa jo koville. No tänään oli siis sekä että auto että kuski/opas varattuna. Suuntasimme ensin Etelään kohti Hohoi nimistä kylää. Olisi kiva tietää mistä sanonta "Hohoi, maata näkyvissä" on Suomeen kantautunut, tietääkö joku? Tiet täällä olivat tosi huonossa kunnossa ja niinpä keskinopeus jäi varmasti alle 20km/h. Ensimmäinen stoppi pidettiin eräänlaisella kielekkeellä jolta oli hyvät näkymät mukaviin maisemiin.





Paikalla oli myös muutamia kilejä jotka varsin taidokkaasti ja kovalla vauhdilla liikkuivat kivikkoisessa ja jyrkässä maastossa. Otin kuvan myös paikallisesta tavasta hoitaa turvallisuusasioita. Joku ylimääräinen sähkökaapeli oli kiinnitetty muutaman pensaan ympärille kaiteeksi. Matka jatkui kohti Hohoin lahtea mutta ennen sitä käväisimme vielä karneval cityssä.






Mikäli oikein ymmärsimme niin täällä pidetään isot tanssiaiset aina määräajoin ja pitopaikka vaihtuu joka kerta saariryhmän sisällä. (Marquises) Tanssiaisia varten rakennetaan aina karnevaali alue jonne porukkaa sitten kerääntyy kaikilta muilta alueen saarilta juhlimaan muutamaksi päiväksi. Täällä on pirskeet pidetty Tikin mukaan 2007.






Seuraavaksi sitten Hohoi nimisen kylän läpi Hohoi Bay:lle. Ranta oli täysin autio, ei ketään meidän lisäksemme. 



Tässä selitys siihen miksi kookos on levittäytynyt niin laajalle alueelle alunperin. Pähkinä on hitec tuote johon on pakattu rutkasti ominaisuuksia mitä muista sieministä ei löydy. Se kestää ehjänä ja elävänä pitkiäkin aikoja suolaisessa merivedessä, sillä on mukanaan alkuvaiheen kasvuun tarvittava makeavesi ja se kelluu erinomaisesti. Aikanaan aallot sitten heittävät sen rantaan josta uuden saaren valtaaminen sitten alkaa.


Edellisessä päivityksessä oli taulu jossa oli monia kookoksen ilmeitä, tässä eräs naama ihan livenä.


Rannalta löytyi myös kuolleita merisiilejä joiden piikkejä voi käyttää piirtämiseen. Tuntuma piikillä kirjoittaessa on täsmälleen sama kuin liidulla. Kun piikin tiputtaa kivelle on äänikin ihan sama kuin jos liidun tiputtaa lattialle. Kävimme myös jonkun kuskimme tutun kotona. Kuski halusi näyttää tälon meille koska se oli hyvin erikoinen paikalliseksi taloksi. Se oli rakennettu luonnonkivista ja seinät olivat todella massiiviset. Perheen isä, nyt jo vanha mies oli myös koristanut taloa hienoilla kivi kaiverruksilla.





Täältä ajoimme taas perunapellon tapaista tietä pitkin takaisin majoitukseen ja nappasimme mukaan taloudenhoitajan ystävän joka oli auttamassa askareissa kun isäntäväki oli poissa.

Pihavalaisin mallia tein sen itse ja turvallisesti

Yhdistetty terassi, olohuone, makuuhuone ja ruokailutila. Noilla sängyilla raikkaassa meri-ilmassa nukkui taloudenhoitaja ja hänen tyttärensä. Kokki oli ollut merillä niin kauan että oli tottunut nukkumaan laivan teräslattialla. Täällä ei terästä ollut tarjolla mutta puulattia kelpasi, kertoi että kotonaankin nukkuu aina lattialla.

Kokilla oli oma ravintola saaren pohjois puolella ja hän oli luvannut kokata meille murkinat lounaaksi. Lähdimme majoituksesta kohti pohjoista ja reittimme kulki mm. lentokentän ja shark bayn ohi. Muutenkin maisemat olivat täällä mallillaan.
Kiitorata jossa iso ylämäki keskellä

Shark Bay

Vuoristoa
Kun saavuimme ravintolan pihaan se oli päällepäin kuin mikä tahansa rakennus mitään mainoksia tai muitakaan ulkoisia merkkejä ravintolasta ei ollut näkyvissä. Kokki kysyi meiltä edellisenä päivänä mitä haluaisimme syödä ja esitimme toiveena vain sen että joukossa voisi olla mahojemme mieliksi jotakin maitopitoista. Kokin bravuuri oli sekoittaa paikalliset ainekset ja eurooppalaiset ideat keskenään. Täytyy sanoa että ehkä parhainta ruokaa mitä olen kokilta suoraan tilaamalla saanut. Vielä kun ottaa huomioon missä olimme ja kuinka vaikeaa tänne oli saada mitään paikallisesta poikkeavia raaka-aineita oli kokki lunastanut paikkansa meidänkin mielissämme ikuisesti. Paikalle tuli myös pariskunta joka oli liikkeellä purjeveneellä. Mies oli vanha luotsi ja tiesi kokin entuudestaan. Olivat tulleet tänne ihan varta vasten huhun perusteella että nyt on vanhalla sotaratsulla ravintola kohdillaan ja niin kaukana kuin pippuri kasvaa. Epähuomiossa jäi annokset ja ravintola kuvaamatta. Lounaan jälkeen suuntasimme vielä yhdelle vesiputoukselle lähistöllä.

Tie putuoksen suuntaan
Jokunen vuosi sitten turisti kuoli kun kookospähkinä tippui hänen päähänsä. Paikallisia nauratti kovasti kun tähyilimme yläilmoihin aina kun alitimme palmun. Tuolta korkeudelta kun tulee pari kiloinen pähkinä päähän niin henki lähtee laakista.


 Putouksilla taloudenhoitaja ja hänen tyttärensä intoutuivat uimaan. Meteli oli hirvee. Äiti huusi riumuissaan ja tytär itki. Ihan ei syy selvinny mutta minun mielestä äiti veti tyttären liian syvälle ja yritti näin opettaa tytärtä uimaan. Sillä aikaa kun he uivat kuuntelimme Katjan kanssa jatkuvaa töminää lähistöltä kun pähkinää tuli tonttiin. En oikeasti ymmärrä mikä niiden varomisessa niin naurattaa. Autoaan he eivät kuitenkaan palmun alle parkkeeraa :)

Illalla vielä kokki tuli tekemään meille illallista ja kertomaan tarinoitaan. Kerron tarinoita seuraavassa päivityksessä, koska just nyt menee internetti täällä kiinni.



No comments:

Post a Comment