Friday 22 February 2013

Päivä 90   Lauantai   16.2.2013        Hiva Oa/ Nuku Hiva  / UA POU

Heräsimme aamulla aikaisin jotta ehtisimme käydä vielä kylillä ennen lähtöä lentokentälle. Aamupalan jälkeen perheen "äiti" ajoi meidät kylille ja ensiksi oli vuorossa kaksi museota. Ensimmäisessä oli näytillä joitakin paikallisia esineitä ja sen eilisen tuntemattoman haudan omistajan taideteoksia tarkemmin niiden kopioita.



Kaikkia nuolen kärkiä ja kirveitä en tässä rupea esittelemään mutta tämä kätevä "työkalu" on mainitsemisen arvoinen. Kuvissa näkyy vain yläosa mutta siihen liittyy vielä 1,5-2m varsi. Taistelun jälkeen päälikön piti ottaa toiselta pääliköltä sielu talteen ja tällä työkalulla se käy helposti. "Valtikka" on painava ja tarkasti suunniteltu. Kun toinen pääliköistä heikkeni taistelussa tähtäsi toinen tuon sivultapäin neliskulmaisen osan ohimon kohdalle ja käytti kaikki voimansa ja sen 1,5m varren hyväkseen. Jos tuli osuma sielu pääsi vapaaksi kerrasta kun kuuppa levisi tantereeseen. Joku saattaa epäillä juttua mutta näin on ja onpa joka niinkin että noita on edelleen matkassa mukana kaiken varalta.
Paikallinen lentoyhtiö Airtahiti jopa opastaa että nämä pakataan sitten poijaat ruumaan eikä niitä tuoda koneeseen. (Täällä ei ole koneissa turvatarkastuksia kuin Tahitin pääkentällä.)

Airtahitin ohje: Valtikka ylärivissä toinen vasemmalta, siellä se on räjähteiden ja muun sälän mukana :)

Sitten oli vuorossa taidetta josta emme ymmärtäneet tuon taivaallista.




Kookospähkinällä on oikeasti "persoona" tosin tässä teoksessa hivenen liijoitellusti esillä.

Sitten oli sen toisen haudan omistajan aika esittäytyä. Joku Ranskalainen laulaja?  :)


Tällä koneella hän tänne ilmeisesti aikanaan saapui. Nyt kone on joten kuten entisöity tänne erääseen peltihalliin. Jotenkin surullista että nämä kaksi siirtomaa herruuden edustajaa ovat alueen suurimpia nähtävyyksiä hautoineen. Luulisi että täällä on omaakin kulttuuria esiteltäväksi muutaman tuhannen vuoden ajalta?

Aikaa oli vielä sen verran että pistäydyimme läheisellä rannalla pälyilemässä. Saarten syntyperä selviää ahelposti kun katsoo rannan hiekan väriä. Jos se on mustaa on saari tuliperäinen, jos valkoista on se syntynyt koralliriutasta. (poikkeuksia on)



Murikat rannalla ovat kuin suoraan Suomalaisesta laavakivi grillistä.

Matkalla kentälle reippailimme vielä n.10min patikan alueen ehkä tunnetuimmalle Tikille, nauravalle sellaiselle. Tulee hyvälle tuulelle kun tuota katsoo, vai mitä?

Kentälle saavuimme mitään sen suurempia ero seremonioita suorittamatta koska perhe oli ulkoistanut kuljetuksemme jollekkin työntekijälle. Korut tuli sentään kaulaan taas ja poski pusut.

Lähtöportti #1

Sitten menikin jännäksi. Seuraava lentokoneemme oli nämän näköinen Twin Otter DHC6-300.
Ja koska kiersimme saaria "väärään" suuntaan oli seuraava kohteemme taas Nuku Hiva josta tällä kertaa tuli kyytiin porukkaa kohti Ua Pou:ta. Laskeutuminen Nuku Hivaan oli tämän näköistä. Videotakin löytyy tästä jännitysnäytelmästä, mutta tämä ei vielä ollut edes jännää vaikka niin luulimme.




Pitkän odottelun jälkeen isompi ATR kone Tahitilta vihdoin saapui ja saimme kyytiimme puuttuvat matkustajat. Vielä tässä vaiheessa en tiennyt millainen kenttä seuraavaksi oli vuorossa. Yleensä aina kiitotiet ovat kaksi suuntaisia eli niillä voidaan liikennöidä kumpaan suuntaan tahansa. Täällä ei :) Kiitoradassa on päissä kaksi numeroinen luku joka ilmoittaa kiitoradan ilmansuunnan. 09 itä 18 etelä jne. Täällä oli luku 14 ja toisessa päässä "hyppyri" joka esti sen että laskun mennessä mönkään kippari voisi vetää koneen uudelleen nousuun ja yrittää uudelleen.

Lähestyminen kentälle
Jännän laskeutumisen jälkeen rullattiin vielä ylämäkeen ja vielä pieni tienpätkä itse terminaalin joka oli tämän näköinen. Tästä ei kenttä enään paljoa pienene. Arkkitehtoonisesti oiva toteutus muuten.


Ja kun vielä palvelu oli hyvää ja nopeaa oli laukkumme tällä "hihnalla" lähes samaan aikaan kuin mekin. Täältäkin oli majapaikan omistajat Tahitin matkailu messuilla ja meitä oli vastassa aluksi vähän epämääräisen oloinen hahmo. Kuinka väärässä olinkaan. Ukko oli Ranskan merivoimien vanha kokki ja toiminut myös amiraalin perheen kokkina joten meriittiä löytyi ja tarinoita, huh huh. Saarella asfaltti tai päälystetty tie rajoittui vain taajamiin jotenka pommuista oli kyyti majoitukseen. Itse majoitus oli ihan kelpo ratkaisu kunhan ensin tottui huoneettomuuteen. Seinät oli mutta ne eivät ylettyneet kattoon asti joten kaikki äänet ja hajut jaettiin asukkaiden kesken.



Näkymää majoituksen terassilta joka oli samalla olohuone vain yhdellä seinällä.

1 comment:

  1. No olipa sitten tuttu kuva tuolla, eka kuva maalauksista, jossa Katjakin poseeraa. Tuo vasemman puoleinen heppamaalaus nimittäin. Olen sen joskus yläasteen kuvistunnilla tehnyt, muistaakseni piti suurentaa postikortista A5 kokoon, piirsin ja sitten maalasin vesi- tai peiteväreillä.. :) Ihana tuo hymyilevä tiki :D

    ReplyDelete