RWY AHEAD

Päivä 55 / Day 55   Sunday 13.1.2013    New Zealand East Coast

Aamulla herättiin omituisen leirintäalueen aitojen sisäpuolelta ja aamukahvien jälkeen oli vuorossa omituinen suihkusessio. Isäntä tuntui olevan näitä Tee Se Itse miehiä ja työn jälki oli nummella täysin toisarvoinen seikka, pääasia että hommat pelitti. Kiiwin murteesta ei muuten oikeesti saa mitään selvää ja puhe on tutkitusti nopeinta Englantia mitä missään puhutaan. Kyllä se isäntä eilen kertoi miten suihku toimi ja nakkasi lopuksi kädellä yli olan ja totesi vielä perään että kyllä sä sen sit keksit.

1) Ensin sähköt päälle
2) Valitaan höyrystimen lämpötila = kuumin mahdollisen kuumavesi
3) Mennään suuttimen alle ja ja ja varovasti käännetään hyrrästä. Tähän oli lisäohje että höyrystintä EI kannata aluksi säätää kovin kuumalle. Joltain oli kuulemma palanut päänahka :)
4) Jos tekniikka toimii, suihkutellaan nopeasti sillä kaikki vesi alueella oli talteen otettua sadevettä

No ei pöllömpi systeemi vaikka aluksi vähän jännittikin moinen Kärcher. Neuvoin siinä sitten vielä Katjalle ohjeet ja hyvinpä se näytti silläkin homma onnistuvan. (Täältä päin mailmaa löytyy erittäin erikoinen vedensekoitin josta on Oraksen vipuhana käytettävyydeltään kaukana. Kun sellainen seuraavan kerran osuu kohdalle otan valokuvan ja selostan miten se toimii.=hyrrä)

Aamun ensimmäinen kohteeNI oli Nugget Pointin lighthouse. Katjaa se ei kiinnostanut ja kun tiedossa oli heti aamutuimaan kävelyä Katja jäi autolle lepäämään. Sopivan aamukävelyn päässä avautuikin mukavat merelliset maisemat jyrkkine rantoineen. 

Täältä matkamme jatkui pitkin Eteläranikkoa ja matkalla etsimme käsiimme vielä yhden vanhan geokätkönkin. Sen ideana oli kai tutustuttaa kävijät paikalliseen "sademetsään" ja siinä se onnistuikin melko mallikaasti.

Katja metsässä

Matka jatkui kohti Slope Point nimistä paikkaa joka on Uuden Seelannin mantereen Eteläisin piste. Katjaa laiskotti jälleen ja se otti päikkärit makuusalongissa sillä aikaa kun minä kävin kohteella. Tuuli oli erittäin navakka ja tasainen. Olisi hienoa päästä kokeilemaan jotakin purjevenettä tai surffia tälläisessä kelissä. Tuuli oli niin kovaa ilmeisesti kokoajan että edes ruoho ei niemen kärjessä kasvanut. Tilalla oli jotakin kummaa kasvia.

Tähän loppuu Uusi-Seelanti tai siis manner

Kummaa mätästä

Kun palasin autolle oli Katjankin pakko herätä ja niin matka taas jatkui. Välillä olisi rehellisesti sanottuna itsekkin mieli tehnyt olla samassa paikassa pari kolme päivää eikä siirtyä kokoajan toisaalle. Toisaalta tiedossa oli että matkailuauto vuokrataan ja juuri siitä syystä että liikkeelä ollaan. No seuraavaksi oli vuorossa Land´s End niminen paikka Bluff:in kaupungissa. Ihan tarkkaan ei selvinnyt mitä ihmeellistä siinä oli ja mistä ne oli nimensä saanut.

Välimatkoja

Oliskohan ollut merelle jääneiden muistomerkki?

Bluff ja satama viereiseltä kukkulalta

Terveisiä P****lle, ne tietää täälläkin asianlaidan :)

Alkoi jo olla hämärää kun saavuimme Monkey Island nimiseen paikkaan ja suureksi yllätykseksi aivan meren rannasta löytyi ilmainen ja luvallinen paikka johon sai leiriytyä. Siihen pistettiin leiri pystyy ja uni tuli mukavasti meren pauhua kuunellessa.