Friday, 11 January 2013

Päivä 48 / Day 48                         Sunday 6.1.13        Akaroa ja Banks Peninsula

Aamulla heräsimme eräältä levennykseltä Summit Rd. ilmeisesti Ranskalaiset naapureinamme. Lampaiden määkinä oli jatkuvaa ja niitä oli kaikkialla. Siinä sitten keittelimme aamukahvit taas kaikessa rauhassa ennen matkaan lähtöä. Päivän mittaan kävimme useissa merenlahdissa vanhan tulivuoren ulkoreunoilla. Tiet olivat kapeita ja kiemuraisia ja joillekkin niistä ei saanut ajaa campervaneillä. Tulkitsimme kieltoa niin että se ei koskenut meitä koska kotteromme oli normaalin auton kokoinen. Ei levitelty eikä korotettu joten sillä kyllä mahtuisi varsin ahtaisiinkin paikkoihin. Ensimmäinen lahtemme tänään oli Okains Bay. Kävimme rannassa kävelyllä ja etsimme myös yhden varsin mielenkiintoisen kätkön. Tai kätkö sinänsä ei ollut ihmeellinen mutta reitti sinne oli. Kun saavuimme rantaan oli laskuveden aika ja koska ranta oli loiva oli vesi paennut todella kauas. Rannalla oli jonkun ihme kuikelon pesä ja pitihän sitäkin vähän aikaa ihmetellä.

Tiedot linnusta

Ja nokkaeläin itse, merilevästä kyhätyssä pesässä
Laskuveden aikaan rannalla oli miljoonia simpukuita ja kotiloita jotenka nälkään tämä laji ei ainakaan täällä tule kuolemaan. No hetken lintujen touhuja ihmeteltyä suuntasimme kohti vanhaa ja hylättyä Old Wharf Road:ia joka oli jo osittain suistunut mereen. Käytimme laskuvettä hyväksemme ja oikaisimme tielle meren pohjaa pitkin. Heti tielle päästyämme oli vastassa asiaan kuuluva varoitus. Täälläpäin on tapana että yksilö päättää, yhteisö vain varoittaa. Ihan tosissaan varsinaisia kieltoja täällä näkee harvassa.


Tie tai se mitä siitä oli jäljellä kulki ihan meren rannassa pengerretynä ja heti tien vierestä nousi vuoren rinne ylös. Rinteestä näki selvästi että se oli vanhaa laavaa ja jossakin kohtaa näkyi isoja laavakivi möykkyjä. Laskuvesi vaihtui juuri nousuvedeksi ja vesi palasi mereltä varsin vauhdikkaasti takaisin. Isot aallot löivät penkereeseen ja aina välillä vesi roiskui tielle asti. Tässä muutama otos maisemasta.




Laavaa?
Kun pääsimme takaisin kohtaan josta olimme tielle kiivenneet oli vesi noussut jo lähes sinne asti. 15 minuuttia lisää ja olisimme saaneet etsiä uuden reitin autolle. Täältä nousimme takaisin Summit Rd:lle ja  yritimme löytää tietä Hickory Bay:lle siinä kuitenkaan onnistumatta, tai löysimme kyllä erään kinttupolun mutta siinä loki No Exit ja tulkitsimme sen ajokielloksi, tarkoittaa umpikujaa. Tämän opimme kun kysyimme tietä eräältä varsin veikeältä hahmolta joka oli nurmen leikkuu puuhissa.
Monen kiljahduksen, lampaan, lehmän, pitkän ja vaikeakulkuisen hiekkatien päässä oli viimein parkkipaikka josta kävelyä rannalle oli muutama sata metriä. Vielä piti kulkea monesta portista ennen rantaa.


 
Tyhjä oli se tuli todennettua. Vielä puron yli ja olimme rannassa.


Paluu takasin ylös vaati matkapahoinvointi lääkettä eikä kiljahduksiltakaan tyysti vältytty. Kävimme vielä Akaroan kylässä kaupassa josta ei valitettavasti tullut räpsittyä kuvia. Sinänsä harmi koska kylä oli varsin idyllinen. Delfiinejä ei tälläkertaa nähty vaikka paikka niistä kuuluisa onkin. Täältä suuntasimmekin sitten kohti etelää, hitaasti mutta varmasti.

No comments:

Post a Comment