RWY AHEAD

Päivä 60 / Day 60  Friday  18.1.2013


Aamulla oli herätys tämän näköisestä maisemasta, ei mitenkään ihmeempi mutta hiljaista oli ja rauhassa sai nukkua.

Palasimme vielä muutaman satametriä katsomaan millainen yöllä ylittämämme silta oli päivänvalossa. Aikamoinen tekele sekin mutta ajoipahan asiansa.

Lähes kaikki "maaseutujen" sillat ovat yksi kaistaisia ja niillä on omat väistämissääntönsä. Seuraavaksi suunnistimme koko mailman mittapulla erittäin harvinaiseen paikkaan. Niin harvinaiseen että niitä on koko mailmassa vain kaksi ja nekin vierekkäin täällä Uudessa-Seelannissa. Nimittäin jäätikköön joka "laskee" sademetsään. Euroopassa jäätiköt alkavat usein n.3000m korkeudelta ja siinä korossa puista ei ole enään tietoakaan, puhumattakaan että jää ja runsas kasvillisuus eläisi sopusoinnussa keskenään. Valitsimme kahdesta jäätiköstä Fox Glacier:in joka laskeutuu 300m metriin asti. Siis n.10 kertaa alemmas kuin Eurooppalaiset serkkunsa.

Ensin vähän turvallisuus yms. ohjetta virtuaali oppaalta

Ja sitten jotokselle

Kuvassa näkyy Katjan lisäksi hyvin myös se että vihreys ja
 jää tosiaan viihtyvät samassa tilassa ihan hyvin.

Kiipesimme jäätikön reunaa ylöspäin niin pitkälle kuin se oli sallittua ilman opasta. Joskus 90 luvulla olen omin silmin nähnyt kuinka vaarallisia paikkoja jäätiköt ovat jos niillä toimii ilman parempaa tietoa. Olimme silloin Siljamon Vesan kanssa Chamonix:illa skimbaamassa ja lähdimme päiväksi ohjatulle kiipeily retkelle joka oli oppaan mukaan ensimmäinen kaupallinen retki jääkiipeilyn saralla. Viereisestä retkikunnasta humahti muistaakseni Ruotsalainen nainen lumen läpi syvään railoon. Railot elävät omaa elämäänsä ja jos se menee kiinni ihmisen ollessa sen sisällä ei jäljelle jää edes märkää läiskää. No nainen pääsi sillä kertaa pälkähästä nopeasti ja ilman sen suurempaa kolhua. Täälläkin on onnettomuuksia sattunut josta lehtijuttu oli nähtävillä muistutuksena.

Kun jääpalaautomaatti tarjoilee 100 tonnia jäätä niskaan on jälki tosiaan rumaa eikä hautajaisia useinkaan tarvita hautaamisen vuoksi. No me pysyimme merkityllä reitillä ja olimme siis suht turvassa tosin täälläkin oli yhdessä kohdassa maininta Avalanche Area do NOT stop eikä kyllä tehnyt mielikään.

Ylempänä maisema oli karua mutta silti silmiähivelevän kaunista.

Jäätikkö kurkisti jo ihan kulman takaa

Alueella oli paljon puiston työn tekijöitä pitämässä paikkoja siinä kunnossa että siellä pystyi turvallisesti liikkumaan. Puroihin rakenneltiin kivistä polkuja jotta niiden yli pääsi kuivin jaloin ja vastaavasti poluille valuvaa vettä johdettiin poluilta pois.

Lopulta saavuimme tasolle josta ei enään ollut asiaa eteenpäin ilman opasta. Kuvista näkyy hyvin porukoita jotka ovat jäätiköllä oppaiden mukana.

Jäätikön alla virtasi joki ja jäätikkö ikäänkuin suli itsensä läpi jokeen. Muutamia kolinoita kuului aina silloin tällöin kun valtavia jää kimpareita murtui irti jostakin. 

Alaspäin mentäessä murtuneitä jääkimpaleita näkyi joessa ja meteli oli melkoinen kun ne osuivat menessään rannan ja pohjan kivikoihin.

Mitään muuta kovin ihmeempää ei tälle päivälle sitten enään sattunutkaan. Eräässä kaupungissa oli kuitenkin silmiinpistävän erikoinen varoitusmerkki. Niin erikoinen että kaivoin kameran esille. Osataan sitä mailmallakin, Lötjoselle terkkuja. Liikenne ympyrä jonka läpi rakennettu junarata WTF?? Ja näitä oli kylässä useita. Linkki merkille. Siitä kun naksuttelee eteenpäin pääsee ympyrää ihmettelemään street viewillä. Tässä toinen :) Kevyen liikenteen ympyrä meillä jo Lohjalla onkin mutta että tälläisiäkin on.