Sydnyn jälkeen oli jotenkin vaikea uskoa että olimme Austraalian pääkaupungissa. Niin paljon pienempi ja jotenkin hiljaisempi Canberra oli. Hotellilta keskustaan ei ollut tarjolla muuta joukkoliikenettä kuin bussi mutta hyvin se matka sujui silläkin. Meillä ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmia siitä mitä täältä haluaisimme nähdä. Pikemminkin meidän piti suunnitella reissuamme eteenpäin ja selvitellä erillaisia aikatauluja yms. mutta täälläKIN netti oli niin surkean hidas ettei suunnitelemisesta mitään tullut. Yritimme aikamme eräässä kahvilassa jossa oli asiakkaille ilmainen netti mutta ei siitä mitään tullut. (Pelkän gmailin avaaminen kesti yli 5min) Kun kerran keskustassa olimme päätimme suunnata sotamuseoon kun se oli sopivasti lähistöllä. Museolta oli varsin hulppea näkymä lähes 4km päässä sijaitsevalle parlamenttitalolle.
Patsaita ja muistomerkkejä oli tuolla vaikka kuinka monta. Omansa oli maa-, ilma-, merivoimille sekä sairaanhoitajille. Myös joillekkin merkittäville taisteluille oli omansa.
Itse museo oli ilmainen ja valtavan kokoinen. Vietimme siellä tunteja ja aika pintapuolisesti tuli asioihin perehdyttyä, vaikka sulkemis hetkeen asti siellä olimmekin. Vartia tuli hakemaan minut pois erään laivan komentosillalta juuri kun olin pääsemässä vauhtiin valokuvauksessa.
Yli 100 000 Aussia on kaatunut niissä sodissa joihin he ovat osallistuneet. Ero Suomeen on siinä että varsin vähän kaatuneista on haudattu kotimaahansa. Jos muistan oikein niin 26 eri maasta löytyy virallisia sankarivainajien hautoja. Museon sulkeutumis hetkellä, ilmeisesti jokaikinen päivä on jonkin lainen muistelu tai hartaushetki torvisoittoineen. Satuimme olemaan paikalla ja aika hiljaiseksi veti. Ei niinkään seremonia vaan paikka jossa se suoritettiin.
Hyvä että välillä ootte malttanut muutakin kun etsiä kätköjä :) Hitusen käy nuo kelit ja maisemat kateeksi täältä lumituiskujen keskeltä, mut mukavahan se on edes lueskella reissusta :)
ReplyDelete