Tuesday 11 December 2012

Päivä 20 / Day 20  Sunday 9.12.12  Jindabyne

Aamulla oli kello soimassa koska tarvitsimme koko valoisan ajan kiivetäksemme Austraalian kolmanneksi korkeimmalle vuorelle (Mt.Twynam), tarkemmin halusimme hakea sieltä yhden maailman vanhimmista geokätköistä. Totuus on että päivän tärkein ateria on aamupala ja tänään ruokaa saisi seuraavan kerran vasta illalla. Siispä Suonet Tukkoon Ry:n suosittelema aamupala kitusiin ja vuorille.
Koko komeus huuhdeltiin alas Vanilia Kokiksella, kalori määrää en halua edes ajatella. Jokainen tuli silti tänään tarpeeseen, sillä urakka oli eläimellinen. Olemme kumpikin olleet useasti Alpeilla ja tiesimme pelisäännöt miten vuorilla liikutaan ja miten varustaudutaan. Säätiedoituskin huomioitiin mutta vaikka UV-varoitus erityisesti mainittiin se jotenkin jäi huomiotta, siitä lisää myöhemmin.

Haimme vielä suklaata, pähkinöitä, vettä ja 30+ suojakertoimen huulirasvaa kaupasta ja sitten suuntasimme kohti vuoristoa. Vaikka kyseessä oli luonnonpuisto johti perille aivan huippuloukan tie tosin hinta sen käytöstä oli 13€/vrk. Parkkipaikalla pakkasimme tavaroita reppuun ja jätimme kaiken ylimääräisen autoon. Lämpötila oli silloin 13° ja taivas yläpilvessä. Juuri silloin kävi arviointi virhe :) Aurinkorasva ja auringolta suojautuminen yleensä.


UV-indeksin arvo 0 tarkoittaa, ettei säteilyä ole lainkaan. Auringolta on syytä suojautua kun UV-indeksi ylittää arvon 3. UVI 3 toteutuu Etelä-Suomessa toukokuusta elokuuhun, kauniina keskikesän päivänä peräti seitsemän tunnin ajan eli klo 10 - 17. UVI:n arvo 6 ja sen ylittävät arvot tarkoittavat voimakasta ja 8 ja siitä ylöspäin hyvin voimakasta säteilyä.
Keskikesällä ja keskipäivällä UV-indeksi vaihtelee Etelä-Suomessa pilvettömänä päivänä 5 - 7 välillä. Välimeren maissa säteily on päivällä voimakkaampaa, mutta suojautumisaika on melko sama.
Nyt GRILLATAAN uv-indeksi oli 13+ eli kaksi kertaa se mitä Suomessa ikinä ja urpot lähti jotokselle t-paidassa ja ilman mitään rasvaa, no huuliin tuli laitettua sitä mitä juuri oltiin ostettu mutta muut rasvat jätettiin autoon jotta painoa olisi mahdollisimman vähän repussa. Lopputuloksesta on olemassa vähemmän hehkeitä kuvia mutta niitä en nyt tähän viitsi laittaa. Toisen asteen palovammoissa esiintyy rakkuloita, se vinkiksi.

No sitten siihen päivän haasteeseen. Heti alkuun otettiin luulot pois ja polku laskeutui joelle joka ylitettiin kivien yli hyppien. Laskua parkkipaikalta tuli yli 100m joten korkeuserot olivat täällä ihan reippaita ja ylöspäin piti tänään mennä joten heti tuli ylimääräistä kiipeämistä tuo 100m
                                           Snowy River


Yritin kasata gps:tä jotakin dataa retkestä ja sain seuraavia lukemia. Suoranousua 780m ja laskua oli tietysti saman verran. Kokonais matka oli 18km ja aikaa kului 6h 30min. 

Joen ylityksen (näkyy käppyrän alku ja loppupäässä) jälkeen ensimmäinen etappi oli Blue Lake joka oli suurinpiirtein puolessa välissä matkaa. Ennen sitä pidimme useita lyhyitä juoma- ja lepotaukoja. Jo ennen 2000m rajaa puut hävisivät kokonaan ja maisema muuttui aika autioksi ja karuksi. Euroopassa, Alpeilla puuraja on selvästi ylempänä. Jotakin närettä kasvaa vielä 2500m täällä vain heinää ja jotakin erikoisia kasveja niin ja tietysti voikukkaa. Ennen 2000m rajaa tuli vastaan myös ensimmäinen lumikinos.
                                           Punoittaa jo, vielä 4h--> very well done

Tästä vielä yksi puron ylitys, raastava ylämäki ja sitten olimmekin jo Blue Lake:lla
Tyydyimme katselemaan järveä ylempää emmekä lähteneet laskeutumaan sen rannalle. Aikaa olisi mennyt ainakin tunti ja voimamme olivat jo nyt tiukoilla vaikka vasta 25% matkasta oli kuljettu.
                                            Blue Lake
Tästä alkoikin sitten varsinainen tuskien taival joka vaan jatkui ja jatkui. Lumeenkin törmäsimme vielä muutamaan otteseen ja ylempänä muihin patikoijiin joilla kaikilla oli rinkka selässä. Blue Lake:n lähistöllä ei saanut leiriytyä mutta muualla puistossa kylläkin. En vaan tajua miten joku jaksaa kantaa koko leiri varustuksen ylös asti. Kyselivät että ollaanko päivän reissulla kun on pelkät reput selässä. Sen verran koville otti nousu että valokuvatkin jäi ottamatta huipulle noustessa. Seuraavat kuvat ovatkin sitten jo kätköpaikalta hivenen huipulta sivussa.
Tämä olikin sitten viimeinen maisema näkymä minkä näimme. Etelästä saapui pilvi ja näkyvyys heikkeni samoin tein n. 50metriin, lämpötila laski n.10 astetta. Tähän meni aikaa alle 5min. Huomasin kyllä että pilvi on tulossa ja sanoin Katjalle että kohta pimenee. Joskus Alpeilla on mennyt näkyvyys alle metriin yhtä nopeasti ja siellä on kyllä pulassa jos paikat eivät ole yhtään tuttuja. Lähdimme tarpomaan takaisin autolle ja minä kirmasin vielä Mt. Twynam laella vaikkei sieltä mitään nähnytkään.
                                           Summit of Mt. Twynam 2196m

Paluumatka olikin sitten tosiaan paha pala purtavaksi. Mukava keli oli vaihtunut ei niin mukavaksi ja matkaa oli. Pahimmista pahin oli se viimeinen ylämäki sen joen jälkeen. 120m nousua eikä se meinannut loppua koskaan. Lopulta pääsimme autolle ja tärisevin jaloin ajoimme kohti hotellia. Hämärällä kenguruita pommi tiellä vaikka kuinka monta, ei ihme että niitä jää alle. Aika vikkeliä ovat ja hyvin sulautuvat maastoon. Niin vikkeliä että ei niistä kuvaa saatu. Vuorilta parin rehun kuvan liitän loppuun. Ja sitten Pitzalle.




No comments:

Post a Comment