Saturday 8 December 2012

Päivä 15 / Day 15      Tuesday 4.12.2012  Blue Mountains

Aamulla oli vuorossa rinkkojen pakkaamista koska päätimme vaihtaa majapaikkaa Wentworth Falls nimiseen kylään. Bussi pysähtyi lähelle uutta hotelliamme ja heitimme rinkat huoneeseen ja otimme vain päiväreput mukaamme. Kyselimme kylän kaupoista patikointikarttoja mutta niitä ei siellä ollut myytävänä. Niitä saa ainoastaan Echo Pointin myymälästä ja sinne emme enään lähteneet jotenka päätimme patikoida tänään pelkän gps:n avulla. Nopean suunnittelun jälkeen otimme taksin ja ajoimme Leuran puoleiselle alueelle. Alkumatkasta talsimme alueen yläosissa joka oli kasvillisuudeltaan huomattavasti kuivempaa kuin viimepäiväiset. Etsimme yhden kätkön jolta olikin huikeat maisemat ympäröivään laaksoon.

                                            View at Moya cache

Kätkön löytämisen jälkeen aloitimme laskeutumisen alas laaksoon ja aika pian gps sekosi kokonaan paikasta koska patikka reitti oli pahasti puiden ja kallioiden katveessa joten se siitä. Jostakin syystä täällä suunnalla myös reittien merkitseminen maastoon oli paljon huonompaa kuin muualla. Nyt niille paperisille kartoille olisi ollut käyttöä mutta menihän se ilmankin. Päivän pääkohteemme oli ilman muuta Wentworth Falls mutta matka sinne kulki Empress Falls:in ohitse. Putous oli suhtalaisen pieni mutta aika kaunis kokonaisuus. Täällä törmäsin ensimmäistä kertaa uuteen harrastukseen jossa putouksesta laskeudutaan köydellä, aika märkää oli.

                                                      Empress Falls

                                                       Empress Falls

Katja bongasi taas isohkon liskon joka paistatteli päivää kivellä. Minä en sitä huomannut vaikka seisoin melkein vieressä. Kaveri ei ollut moksiskaan vaan päästi ihan metrin päähän kuvaamaan ennen kuin alkoi liikkua. Lopulta hätyytin sen menemään.

                                            Lizard

Wentworth Falls on kaksi osainen putous jonka yhteiskorkeus on huimat 187m. Yläosa on n.100m ja loput on alaosaa. Jatkoimme matkaa sitä kohti ja pien tuli risteys jossa piti valita reitti joko puoleenväliin tai ihan pohjalle. Risteyksessä oli myös asiaan kuuluva kyltti että pohjalta pääsi ylös vain pystysuoria tikkaita :) Tuoreilla pohkeilla olisin ehkä harkinnut mutta nyt oli niin paha jomotus jo valmiiksi että päätin tyytyä puolenvälin maisemiin. Katjalta asiaa ei tarvinnut edes kysyä, oli jo valinnut reitin ja menossa kohti putousta.


Seuraavan kulman takaa se sitten jo näkyikin koko komeudessaan. Putous on niin valtavan kokoinen että sen näkeminen kokonaisuudessaan ei runsaan kasvillisuuden takia oikein onnistunut kuin yhdestä kohtaa. Lisäksi alueella oli erittäin kova ja puuskainen tuuli joka ajoittain sieppasi putoavan veden mukaansa jotenka kaukaa katsottuna putous ei ollut mitenkään erityisen näyttävä näillä keleillä ja vesimäärillä.
                                                        All 187m
Tästä näkymästä lähtien reitti alkoikin sitten muuttua melko mielenkintoisen oloiseksi. Polku oli hakattu pystysuoraan seinämään ja välillä oli aika ahdastakin. Aidan vierestä lähti heti jyrkkä pudotus suoraan laakson pohjalle. 15min hikoilun jälkeen saavuimmekin sitten jo perille. Oh hoh. Aika hulppeeta oli vaikka näitä oli nähty jo useita viime päivinä.
                                                       Waterfall mid
Pitihän siellä vielä käydä itseään kylvettämässä ja naarmuttamassa levän liukastamilla kivillä. Välillä tuli ihan hyväkin suihku kun tuuli muutti putouksen suuntaa. Katja oli jo niin loppu että huilaili ja tankkasi sillä aikaa kun minä kiipeilin putoksella. Paikalta löytyi myös valokuva putouksesta parhaimmillaan suuren tulvan aikaan. Ei tarvitse hirveesti mielikuvitusta todetakseen että puolenvälin levähdyspaikalle ei tuolloin ollut mitään asiaa.


Sitten alkoikin tämän päivän kovin haaste, n.100m nousua ja pelkkiä rappusia. Aurinko paistoi suoraan kohtaan josta kiipesimme ja tiukkaa oli että ylös pääsimme. Matkalla oli muitakin ryhmiä ihan ruuhkaksi asti.









Siinähän sitä oli taas yhdeksi iltapäiväksi kiipeämistä. Joissakin kohdissa meinas alkaa taas vähän korkeuskin pelottamaan mutta hyvin se lopulta meni. Reitti päättyi putouksen yläosaan jossa oli asiaankuuluva varoitus joka ei jättänyt mitään epäselvyyttä vaarasta.

Tuosta kun liukastuu niin 100m on ilmaista kyytiä luvassa. Eli kuvassa putouksen "lähtö" ja testatusti leväiset kivet olivat liukkaita. Kuvassa näkyy myös hyvin kuinka tuuli ottaa osan vedesta mukaansa ja kuljettaa takaisin ylös. Tästä ei sitten enään ollutkaan kuin 3km patikka hotellille jossa odottikin iloinen yllätys. Osta kaksi maksa yksi, oli päivän teema ravintolassa. Minä niin olisin halunnut Porsaan Ribsit alkupalaksi ja 550g T-bonesin jälkkäriksi mutta Katja ei jaksanut kahta annosta ja minä en varmaankaan kolmea.

No comments:

Post a Comment