Aamulla nukuttiin normaalia pidempään ja syötiin tukeva aamiainen koska päivän koitoksesta oli tulossa aika rankka. Patikointi mielettömän hienossa luonnonpuistossa erittäin kuumasa kelissä. Ennustuksissa taisi olla 36° lukemat tälle päivälle.
Suuntasimme bussilla Echo Pointille josta aukesi avara näkymä alas sademetsään ja koko luonnonpuistoon. Tunnetuin kalliomuodostelma kolme sisarta (The Three Sisters) näkyi myös suoraan tänne.
Koska näköalatasanteelle oli helppo päästä oli paikalla runsaasti turisteja maisemia ihailemassa ja valokuvauttamassa itsensa kolmen sisarruksen kanssa. Tasanne oli rakennettu pystysuoran jyrkänteen reunalle ja sieltä tosiaan näkyi aika laajalle.
Ostimme infopisteestä patikointikartan ja suunnittelimme pikaisesti päivän reitin. Valitsimme medium tasoisen reitin joka kulki Echo Pointilta alhaalta laakson kautta Scenic Worldille. Tiedossa oli siis pitkä ja hikinen iltapäivä. Vettä oli mukana 4x600ml ja syötävänä paketillinen suolaisia keksejä.
Ensimäisenä piti kivuta alas jättiläisen portaat (Giant Stairway) vain vähän yli 800 rappusta :) Keskiviikkoisen siltakiipeilyn karaisemana minua ei enään pahemmin huimannut mutta Katja ei pitänyt ritilä rappusista josta näkyi läpi ja suoraan alas.
Portilla oli varoitukset että alas on pitkä matka ja ylös vielä pidempi. Aika nopeasti asia tuli selväksi. Sitten lähdettiin tallaamaan loputtomia rappuja alas ja aina vaan alaspäin.
Jonkin matkaa rappuja ravattua saavuimme The Three Sistersin levähdys pisteelle. Muutama penkki oli kaiverrettu ensimmäisen siskoksen kainaloon.
Pienen levähdyksen, tankkauksen ja kätköily toiminnan jälkeen edessä olikin sitten rappusia seuraavaksi puoleksi tunniksi. Niitä vaan riitti ja riitti.
Rappusten vihdoin ja viimein loputtua suuntasimme kohti Scenic World Railwayta. Reitti ohjeen mukaan matkaa sinne oli 2-3h. Euroopassa patikoidessa saamme aina lisätä ohje aikoihin 50-100% aikaa jotenka jos sama pitäisi paikkansa edessä olisi yli 4 tuntinen taival ja kaiken lisäksi myöhästyisimme viimeisestä kabiinista joka lähtisi 16:50. Siinä maisema vaihtui aika haipakkaa kun kiirehdimme eteenpäin. Metsikkö oli aika meluinen paikka, nimittäin eläimillä oli paljon asiaa toisilleen. Harmi että niitä ääniä ei saanut talteen.
Tunnin päästä alkoi kuulua veden solinaa joka yltyi ja yltyi. Äänestä päätellen olimme saapumassa Katoomba Fallsille. Olimme aika alhaalla laaksossa ja parhaimmat näkymät putoukselle olisivat olleet liaan monen rappusen takana jotenka päätimme jättää putouksen ylimmän näköalatasanteen ehkä huomiselle. Tarkoituksena saapua bussilla oikealle kohdalle ylös ja tulla rappuja alas vain vähän matkaa.
Putoukselta oli matkaa kabiinihissille enään vain 15min joten ensimmäistä kertaa alitimme virallisen ajan jollakin patikointi taipaleella. Myöhästyminen siitä olisi tietänyt armotonta matkaa ylös rappusia. Ja koska vetemmekin oli jo melkein juotu olisimme olleet ehkä aika pahassakin pulassa. Vaikka olisimme päässeen laaksosta jotenkuten ylös oli sieltä ollut vielä pitkä matka takaisin kaupunkiin.
Takaisin kylään pääsimme viimeisellä bussivuorolla. Bussissa jo tunsi että aika limiiteille oli tämän päiväinen retki mennyt. Päätimme retken päätteeksi mennä yhteen hyväksi havaittuun ilmeisesti Italialaisen hahmon omistamaan ravintolaan. Paikan erikoisuutena oli viinakauppa naapurissa ja se että ravintolassa ei myyty ollenkaan alkoholia. No, ukko sanoi meille että jos olutta on pitsan kanssa saatava niin sitä on sitten saatava eikä hänellä ole mitään sitä vastaan. Haettiin naapurista olutta, äijä kokkas pitsat ja toi vielä sitruunatkin oluen kyytipojaksi. Nice attitude, kaks tykkää :)
Wau! On kyllä niin siistin näköistä:)
ReplyDeleteOmpa huikeita maisemia! :D
ReplyDelete