Wednesday 28 November 2012

Päivä 9 / Day 9 Wednesday 28.11.12

Aamusta olikin sitten luvassa todellista extremeä toiselle meistä. Näin ilmoituksen jossa kerrottiin että Sydneyn kuuluisaan maamerkkiin Harbour Bridgeen pääsee kiipeämään ja vieläpä ihan ylös asti. Sillan korkein kohta on 134m. Vertailun vuoksi Näsinneulan torniosa on vain 0,5m korkeampi ja tänään kiivettäisiin ylös asti sillan rakenteissa, ei siis missään suljetussa putkessa. Valittavana oli erillaisia kiipeilyreittejä joista valitsin sillan tekniikkaa ja rakenteita esittelevän kierroksen. Maisemat tulivat sitten pakostakin kylkiäisenä :) Turistien vieminen tälläiseen paikkaan oli tarkoin suunniteltu ja siis täysin turvallista. Tosin turvallisuuden tuntu hävisi aika nopeasti ritilätasolla varustetuilla huoltokäytävillä josta näkyi läpi maahan/mereen varsin hyvin.


Sen verran kovin jännitti että oksennus meinasi parissa kohdassa tulla mutta sain koottua itseni ja aamupalan pysymään sisällä. Sen voin sanoa että en ollut ainoa joka pelkäsi. Huomaavainen opas luki tilannetta varsin asiantuntevasti ja antoi neuvoja ennenkuin kenelläkään pääsi tilanne paniikkiin tai pyörtymiseen asti.

Ihan ylhäällä tuli sitten minun heikko hetkeni. Aloitimme kiipeämisen oopperatalon puolelta ja sillan korkeimmalla kohdalla vaihdoimme puolta ylimmäistä n.30cm leveää puupintaista huoltotasoa käyttäen.   Siihen asti kaikki oli suurinpiirtein ok kun opas pysäytti koko ryhmän juuri siihen ahtainpaan kohtaa ja alkoi kertomaan sillan rakennusvaiheista. Polvet löivät loukkua ja pyörrytti niin pirusti. Ilman turvanarua joka jumitti minun ryhmän keskelle olisin poistunut kiireesti mutta nyt en päässyt suuntaan enkä toiseen. No aika nopeasti oli asiat kerrottu ja pääsimme sillan toiselle puolelle ja laskeutuminen alkoi. Ihan ylhäällä koko rakennelma huojui ja tärisi liikenteestä varsinkin kun juna ajoi sillalle.

Vaikka nousun aikaa satoi tihkuttamalla ja silta oli märkä ei mitään ihmeempää liukkautta ollut havaittavissa ja kiipeily reitit olivat muutenkin hyvin suojattuja. Ahtaimmissa kohdissa oli pehmusteita yms.

                                                     Almos at the top

                                           And at the top 134m

Kuvat kiipeamiseltä ovat oppaan ottamia. Mitään omaa tavaraa ei ylös saanut vielä, kamerasta puhumattakaan. Jopa isommat korvakorut pyydettiin naisilta pois. Ennen nousua mentiin metallinpaljastimen läpi ja puhallettiinpa vielä alkometriinkin varmuuden vuoksi. Jopa lippalakki laitettiin kiinni varmistuslenkillä joka näkyykin alimmassa kuvassa. Pienenkin esineen putoaminen ylhäältä alas sillan kansitasolle aiheuttaisi vakavia turmia ihmisiin osuessaan. Alaspäin jokainen metri oli kotiinpäin ja olo oli helpottunut kun jalat vihdoin tavoittivat kiinteän maan.

Kokonaisuutena voisin sanoa että tämä on must do juttu jos Sydneyhyn joskus tulee. Kallista (176€) mutta jokaisen sentin arvoinen.

Sillä aikaa kun minä ihmettelin siltaa, Katja luki kirjaa jossakin lähistön puistossa. (Oluella)

Täältä suuntasimmekin sitten taas tuttuun satamaan ja otimme lautan joka vei meidät Cockatoo Islandille. Tarkempaa tietoa saaresta http://www.cockatooisland.gov.au/
Cockatoo saari on Unescon maailmanperintokohde.

Saari oli niin paljon täynnä kaikkea mielenkiintoista ettei oikein tiennyt mistä olisi tutkimisen aloittanut.
Erikoisuutena voisi mainita Suomalaisille tutut Angry Birds:it. Täällä niitä edusti ihan sekopää lokit jotka kävivät päälle oikein joukolla jos eksyi liian lähelle niiden poikasia.

Heti satamasta avautui hauska näky. Valmiiksi pystytetty telttailualue josta sai vuokrata itselleen teltan jos halusi viettää saarella pidemänkin tovin.

                                             Tent village

Saarella toimii joukko vapaaehtoisia jotka kunnostavat paikkaa ja sen lukuisia historiallisia laitteita. Tässä yksi esimerkki, höyrykäyttöinen nosturi.
                                             Steam Crane

Ehkä maailman suurin sorvi ikinä, tai ainakin suurin näkemäni. En tiedä oliko toimintakuntoinen vai odottiko restaurointia.
                                            Big lathe

Osa tiloista oli loistavassa kunnossa, osa taas ei. Yhtään lukittua ovea ei eteen sattunut vaan joka paikkaan pääsi tutustumaan ja ihmettelemään paikan historiaa. Tilojen edustoilla oli lyhyt selitys paikasta ja saatavilla oli myös nauhoitettuja kiertokäyntejä joita sai edetä omaan tahtiin.

                                                      Sign

                                              Space to try


Paluumatkalla majoitukseen törmäsimme satamassa vielä paikalliseen Aboriginaali trubaduuriin. Äijällä oli kunnon jamit sataman vilinässä.







1 comment:

  1. huh huh, oot hurja äijä! Mä olisin kyllä jäänyt sinne Katjan seuraan ;) Nyt huippas jo pelkästään kuvia katsellessa!

    ReplyDelete